Täällä sitä ollaan St. Ulrichissa tai Ortiseissa. Kumpi lieneekään eli molemmat käy. Tästä piti vaan suhauttaa ohi, mutta Bolzanossa halvin kelvollinen hotla oli 80e/yö, niin nappasin sitten täältä yöpaikan. 53e kustansi ja luvassa buffetaamiainen sisäpihaparkkeineen sekä omalla suihkulla. Hotla olikin niin siisti, että ihan hävetti tulla ajokamoissa pitkän päivän jälkeen. Ja perinteitä kunnioittaen piti ajaa muutaman kerran koko kylä ympäri, että löytyi. Lämmintä olikin jälleen se mukava 30 astetta kuuden maissa, että hieman meinasi hiostuttaa. Taas. Päivällä ajellessa lämpötilat pysyivät oikein mukavalla tasolla ja ylempänä oli hetkittäin alle 20 astetta eli piti jo kaivaa huivi kaulaan.
Tällainen piparkakkukylä. Aika kallis ja vaikuttaa eläkeläisten suosimalta näin kesäkaudella. Talvellahan tässä on vissiin muutamakin hiihtokeskus lähistöllä.
Tänään oli rankka ajopäivä, vähän liian pitkä vaikka kilsoja tulikin vain vähän alle 400. Mutkilla ja passoissa nopeus tipahtaa tosi paljon, mutta eipä se ole se pointtikaan. Mutta millasia kilsoja. Eihän tätä voi sanoin kuvailla, tai ainakaan meikämandoliinin verbaliikka ei siihen taivu. Dolomiitit ovat ihan mahtavat.
Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen pääsin liikkeelle jo ysin jälkeen ja matka alkoi Gardan rantaa seuraillen pohjoiseen. Gardan jälkeen Leena tarjosi autostradaa, mutta samassa ympyrässä luki toiseen suuntaan Passo jotain, niin lähdin sinne. Leenan armottoman mankumisen seurauksena piti laittaa muutama karttapiste uudelleen ja homma eteni taas kivasti. Autostradaakin kävin kuluttamassa kahdella eurolla ja sen jälkeen ilmaista motaria joku 40 kilsaa. Ei ollut ollenkaan kurjaa, sillä maisemat olivat vähintäänkin kohdallaan. Nuo alkupään passot oli hienoja teitä ja kivoja ajaa, mutta ei nyt mitenkään erikoisia.
Passo Broncosta se sitten alkoi.
Siellä käväsin jo yli 1600 metrissä ja tiet oli aivan älyttömän hienoja. Sittenhän siinä tulikin päivän mittaan aina vaan isompaa ja isompaa passoa. Tai siis korkeampaa. Ja matkan edetessä maisemat eikun komistuivat vaan. Passoista mainitsemisen arvoiset eli ne parhaat olivat ehdottomasti Sella, Pordoi, Giau ja Falzarego. Näistä korkein taisi olla Sella, joka ylettyy muutaman kympin Pordoita korkeammalle. Reippaat 2200 metriä kuitenkin. Varmaan lähemmäs kymmentä passoa tuli ajeltua, mutta kaikkia ei edes muista nimeltä.
Kypärän tuuletusaukot tekee aina hienot kuviot kampaukseen.
Illalla sitten pitkän etsimisen jälkeen löytyi kohtuuhintainen ja erittäin maittava tirolilainen gnocchi-lautanen ja olut, joiden jälkeen joutikin jo takaisin hotellille. Reilut 9h satulassa ja lähes pelkästään hienoja teitä. Mies on väsynyt, mutta onnellinen. Kotarikin pääsi taas torkkumaan ihan ikkunan alle.
Kuva siis huoneen partsilta.
Tästä viisastuneena piirtelin huomiselle lähes samanlaisen setin ja kuvittelen ajavani sen nopeammin. Huomenna päämääränä Livigno Italian ja Sveitsin rajalla. Reittivaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi. Jaufenpassille aattelin suunnata ensin. Siitä pitää sitten päättää, että joko nyt menis Itävallan kautta vai vasta myöhemmin. Luulen, että kurvaan Jaufenilta lounaaseen, niin tulee ajettua suuresti kehuttu Gavia pass. Tai keksin aamulla ihan uuden. Tällainen vapaa seilaaminen tekee tosi hyvää kontrollifriikille.
Loppuun muutama kuva kypärästä, jolla yritin napsia hienoja juttuja kuviin lennosta. Ajovideoita kun tuskin jaksan edes itse katsoa, vaikka yksi sellainen kaksiminuuttinen tulikin otettua. Se sit venähti puoleen tuntiin, kun en osannut stopata. Kaukkarin sammuttaminen ei siis sammuta kameran kuvausta. Suurkiitos Janille kameran lainasta. Onpahan räpellettävää tien päällä.
Nää puhuukin täällä jo hyvin soinnillista saksaa eli ei muuta kuin Gute Nacht!
-T
P.S. Jos joku osaa kertoa, että mihin Dolomiitit loppuvat ja muut Alpit alkavat, niin jakakaa miullekin sitä tietoa.
Tällainen piparkakkukylä. Aika kallis ja vaikuttaa eläkeläisten suosimalta näin kesäkaudella. Talvellahan tässä on vissiin muutamakin hiihtokeskus lähistöllä.
Tänään oli rankka ajopäivä, vähän liian pitkä vaikka kilsoja tulikin vain vähän alle 400. Mutkilla ja passoissa nopeus tipahtaa tosi paljon, mutta eipä se ole se pointtikaan. Mutta millasia kilsoja. Eihän tätä voi sanoin kuvailla, tai ainakaan meikämandoliinin verbaliikka ei siihen taivu. Dolomiitit ovat ihan mahtavat.
Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen pääsin liikkeelle jo ysin jälkeen ja matka alkoi Gardan rantaa seuraillen pohjoiseen. Gardan jälkeen Leena tarjosi autostradaa, mutta samassa ympyrässä luki toiseen suuntaan Passo jotain, niin lähdin sinne. Leenan armottoman mankumisen seurauksena piti laittaa muutama karttapiste uudelleen ja homma eteni taas kivasti. Autostradaakin kävin kuluttamassa kahdella eurolla ja sen jälkeen ilmaista motaria joku 40 kilsaa. Ei ollut ollenkaan kurjaa, sillä maisemat olivat vähintäänkin kohdallaan. Nuo alkupään passot oli hienoja teitä ja kivoja ajaa, mutta ei nyt mitenkään erikoisia.
Passo Broncosta se sitten alkoi.
Siellä käväsin jo yli 1600 metrissä ja tiet oli aivan älyttömän hienoja. Sittenhän siinä tulikin päivän mittaan aina vaan isompaa ja isompaa passoa. Tai siis korkeampaa. Ja matkan edetessä maisemat eikun komistuivat vaan. Passoista mainitsemisen arvoiset eli ne parhaat olivat ehdottomasti Sella, Pordoi, Giau ja Falzarego. Näistä korkein taisi olla Sella, joka ylettyy muutaman kympin Pordoita korkeammalle. Reippaat 2200 metriä kuitenkin. Varmaan lähemmäs kymmentä passoa tuli ajeltua, mutta kaikkia ei edes muista nimeltä.
Kypärän tuuletusaukot tekee aina hienot kuviot kampaukseen.
Illalla sitten pitkän etsimisen jälkeen löytyi kohtuuhintainen ja erittäin maittava tirolilainen gnocchi-lautanen ja olut, joiden jälkeen joutikin jo takaisin hotellille. Reilut 9h satulassa ja lähes pelkästään hienoja teitä. Mies on väsynyt, mutta onnellinen. Kotarikin pääsi taas torkkumaan ihan ikkunan alle.
Kuva siis huoneen partsilta.
Tästä viisastuneena piirtelin huomiselle lähes samanlaisen setin ja kuvittelen ajavani sen nopeammin. Huomenna päämääränä Livigno Italian ja Sveitsin rajalla. Reittivaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi. Jaufenpassille aattelin suunnata ensin. Siitä pitää sitten päättää, että joko nyt menis Itävallan kautta vai vasta myöhemmin. Luulen, että kurvaan Jaufenilta lounaaseen, niin tulee ajettua suuresti kehuttu Gavia pass. Tai keksin aamulla ihan uuden. Tällainen vapaa seilaaminen tekee tosi hyvää kontrollifriikille.
Loppuun muutama kuva kypärästä, jolla yritin napsia hienoja juttuja kuviin lennosta. Ajovideoita kun tuskin jaksan edes itse katsoa, vaikka yksi sellainen kaksiminuuttinen tulikin otettua. Se sit venähti puoleen tuntiin, kun en osannut stopata. Kaukkarin sammuttaminen ei siis sammuta kameran kuvausta. Suurkiitos Janille kameran lainasta. Onpahan räpellettävää tien päällä.
Nää puhuukin täällä jo hyvin soinnillista saksaa eli ei muuta kuin Gute Nacht!
-T
P.S. Jos joku osaa kertoa, että mihin Dolomiitit loppuvat ja muut Alpit alkavat, niin jakakaa miullekin sitä tietoa.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti