Blogi elää nyt hieman myöhässä, mut kirin kiinni pikkuhiljaa. Matkaseura pitää kiireisenä, niin ei ehdi meinaa ehtiä jaarittelemaan internetissä.
Keskiviikkoaamuna kello pärähti klo 5.10 ja nakkileivän voimin julkkareilla kohti Helsinki-Vantaata. Jännitti. Selvisin paikalle ja turvastakin pääsin läpi ilman ongelmia. Tankkilaukussa oli kuitenkin aikamoinen kokoelma kaikkea erikoista selfiekepistä vaijerilukkoon ja lasipurkin kanteen. Tiukille aikataulu ei mennyt millään ja ennen seiskaa ehdinkin jo oluelle. Pitäähän lennolle lähtiessä aina yksi olut juoda. Pieni Karhu 7,70, olisipa Italiassa edullisempaa. (Toim. Huom. Onhan täällä!)
SAS kuljetti kivasti ja vaivattomasti. Ei nokan koputtamista.
Samalle lennolle sattui muutama kaveri, jotka olivat matkalla samaan paikkaan ja taksinkin sain näin jaettua. Muista aina bongailla muitakin, kellä on käskassarana tankkilaukku. 15e Linatesta Niinivirralle, ei paha.
Sinne päästiin ja olihan lämpöstä. Pyörä oli kunnossa ja kaikki hyvin. Armottoman pakkaussäätämisen jälkeen matka kohti Cattolicaa auringon helliessä mustaa nahkapukua.
Navi kertoi, että tietulleja välttävä matka-aika olisi ollut 9 tuntia ja kello koputteli lähdön hetkellä jo kolmea paikallista aikaa. Kypäräkalja Cattolicassa kiilteli kuitenkin jo mielessä eli autostradalle muutaman kommunikaatiokatkon kautta. Kyllä se meidän yhteistyö Leenan kanssa taas siitä lähtee soljumaan. 130 km/h mittariin ja sekaan. Parhaimmillaan lämpömittari sohi reilua 36 astetta ja ajoviimakaan ei juuri viilentänyt. Matka siis eteni, koska pysähtelyt olivat tuskaisempia ja itsekseen matkatessa ei oikein voi pyörän luota jaloitella kauemmas kamoja lukitsematta. Stopeilla mahdollisimman paljon nestettä mieheen sekä pyörään ja sitten eteenpäin. Autostradalla italialainen ajokulttuuri on sen verran sujuvaa ja vauhdikasta, että liikaa ei maisemia ehtinyt vilkuilla. Noh, eipä siellä juuri ois ollut nähtävääkään.
Hymyn tynkä kuitenkin näkyvissä.
Vissiin lähemmäs 300 kilsaa motaria ja meinasin jo peruuttaa suunnitellun mutkan San Marinon kautta yhdelle motokätkölle (www.motocaching.net), mutta onneksi menin. San Marinosta löytyi vuorentynkää ja huikeita mutkia. Todella mahtavat pätkät päivän päätteeksi ja hyvillä mielin hotlaa kohti. Enää piti löytää se hotelli.
San Marinoa. Kuten Top Gearissa sanottaisiin, jos ajaisivat pyörillä: "I bought the right bike."
Hotla löytyi yllättävän kivuttomasti ja täähän olikin hieno mesta. Matkan varrelle osui myös Misanon rata, jonka portteja ihailin ohiajaessa. Se tullee tutummaksi viimeistään lauantaina, varmaan jo perjantaina.
Parkin löytäminen olikin sellainen säätö, että huhhuijaa. Onneksi kävin suihkussa ensin enkä lähtenyt ajokamppeissa, ois ollut tuskaa. Tuhat kierrosta ympäri Cattolicaa näyttävästi shortseissa välillä yksisuuntaisia vika suuntaan ja välillä kävelykatuja pitkin. Ei löytynyt. Leena on pätevämpi kuin respan piirtämä kartta. Tulipahan kaupunki tutuksi. Tässä vaiheessa systerikin miehineen olivat paikalla ja rullailivat ympäri kylää. Säädön määrä oli älytön. Noh, kävin hakemassa osoitteen respasta ja sovittiin treffit lähimaastoon. Leena hoiti homman ja parkkikin löytyi.
Iltasella sitten mm-kuskin ja sen faijan kanssa illalliselle ja pizzahan maistui. Keskiviikon päätökseksi vielä olunen hotellin terassille ja trooppinen kaatosade ukkosen maustamana.
Eka päivä pulkassa. Tästä tulee todella hyvä retki.
Keskiviikkoaamuna kello pärähti klo 5.10 ja nakkileivän voimin julkkareilla kohti Helsinki-Vantaata. Jännitti. Selvisin paikalle ja turvastakin pääsin läpi ilman ongelmia. Tankkilaukussa oli kuitenkin aikamoinen kokoelma kaikkea erikoista selfiekepistä vaijerilukkoon ja lasipurkin kanteen. Tiukille aikataulu ei mennyt millään ja ennen seiskaa ehdinkin jo oluelle. Pitäähän lennolle lähtiessä aina yksi olut juoda. Pieni Karhu 7,70, olisipa Italiassa edullisempaa. (Toim. Huom. Onhan täällä!)
SAS kuljetti kivasti ja vaivattomasti. Ei nokan koputtamista.
Samalle lennolle sattui muutama kaveri, jotka olivat matkalla samaan paikkaan ja taksinkin sain näin jaettua. Muista aina bongailla muitakin, kellä on käskassarana tankkilaukku. 15e Linatesta Niinivirralle, ei paha.
Sinne päästiin ja olihan lämpöstä. Pyörä oli kunnossa ja kaikki hyvin. Armottoman pakkaussäätämisen jälkeen matka kohti Cattolicaa auringon helliessä mustaa nahkapukua.
Navi kertoi, että tietulleja välttävä matka-aika olisi ollut 9 tuntia ja kello koputteli lähdön hetkellä jo kolmea paikallista aikaa. Kypäräkalja Cattolicassa kiilteli kuitenkin jo mielessä eli autostradalle muutaman kommunikaatiokatkon kautta. Kyllä se meidän yhteistyö Leenan kanssa taas siitä lähtee soljumaan. 130 km/h mittariin ja sekaan. Parhaimmillaan lämpömittari sohi reilua 36 astetta ja ajoviimakaan ei juuri viilentänyt. Matka siis eteni, koska pysähtelyt olivat tuskaisempia ja itsekseen matkatessa ei oikein voi pyörän luota jaloitella kauemmas kamoja lukitsematta. Stopeilla mahdollisimman paljon nestettä mieheen sekä pyörään ja sitten eteenpäin. Autostradalla italialainen ajokulttuuri on sen verran sujuvaa ja vauhdikasta, että liikaa ei maisemia ehtinyt vilkuilla. Noh, eipä siellä juuri ois ollut nähtävääkään.
Hymyn tynkä kuitenkin näkyvissä.
Vissiin lähemmäs 300 kilsaa motaria ja meinasin jo peruuttaa suunnitellun mutkan San Marinon kautta yhdelle motokätkölle (www.motocaching.net), mutta onneksi menin. San Marinosta löytyi vuorentynkää ja huikeita mutkia. Todella mahtavat pätkät päivän päätteeksi ja hyvillä mielin hotlaa kohti. Enää piti löytää se hotelli.
San Marinoa. Kuten Top Gearissa sanottaisiin, jos ajaisivat pyörillä: "I bought the right bike."
Hotla löytyi yllättävän kivuttomasti ja täähän olikin hieno mesta. Matkan varrelle osui myös Misanon rata, jonka portteja ihailin ohiajaessa. Se tullee tutummaksi viimeistään lauantaina, varmaan jo perjantaina.
Parkin löytäminen olikin sellainen säätö, että huhhuijaa. Onneksi kävin suihkussa ensin enkä lähtenyt ajokamppeissa, ois ollut tuskaa. Tuhat kierrosta ympäri Cattolicaa näyttävästi shortseissa välillä yksisuuntaisia vika suuntaan ja välillä kävelykatuja pitkin. Ei löytynyt. Leena on pätevämpi kuin respan piirtämä kartta. Tulipahan kaupunki tutuksi. Tässä vaiheessa systerikin miehineen olivat paikalla ja rullailivat ympäri kylää. Säädön määrä oli älytön. Noh, kävin hakemassa osoitteen respasta ja sovittiin treffit lähimaastoon. Leena hoiti homman ja parkkikin löytyi.
Iltasella sitten mm-kuskin ja sen faijan kanssa illalliselle ja pizzahan maistui. Keskiviikon päätökseksi vielä olunen hotellin terassille ja trooppinen kaatosade ukkosen maustamana.
Eka päivä pulkassa. Tästä tulee todella hyvä retki.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti