Alpit ja WSBK 2017: Taas tuli kiire!

No niin, puoli vuotta on ollut aikaa valmistella. Tuliko kiire? No totta kai. Onneksi vannoutuneena listaihmisenä olin kaiken tarvittavan haalinut jo etukäteen kotiin ja talliin pakkaamista odottamaan. Aikamoinen säätäminen oli siis tiistaina kaiken pakkaamisen kanssa ja vähän piti ajella ympäri kyliäkin vielä kaikkea tarpeellista (matkalukeminen, juomabägi) haalimassa. No tulipahan kerrankin myös testattua pyörää pakattuna.

Kaikki toimi hyvin ja muutaman sovittelun jälkeen tarvittavat tavaratkin mahtui kyytiin. Jännä nähdä viikon päästä Cattolicassa, että mitä sitä onkaan tullut pakattua.

Eli keskiviikkona liikkeelle! Aamulla koirat hoitoon ja nahkat niskaan. Keli oli mitä parhain eli noin +20-24 kotarin mittarin mukaan. Ei ollut liian kuuma eikä kylmäkään. Täydellistä. Reittivalintana jo aiemmin tuttu Rauha-Viipurinportin abc-Taipalsaari-Savitaipale-Tuohikotti-Verla-Artjärvi-Myrskylä-Pornainen-Vantaa. Kivoja teitä ja hymy ei meinannut mahtua kypärään. Tavoitteena oli noin viitisen tuntia matka-aikaa ja se osuikin melkein minuutilleen. Tankata piti muutamaankin kertaan kun lähdin tyhjällä tankilla ja lopetin täydellä, ettei tarvitse Milanossa ensimmäisenä etsiä bensistä.

Kotari selvisi tuosta noin 300 kilsan rykäsystä mainiosti, mitä nyt vähän käy kaupungissa lämpimänä. Mukavuus kohdallaan, ei mitään valittamista. Kulutuskin reippaasti alle seiskan. Ja menoa riittää tarvittaessa. Lisäksi menossa mukana vanha tuttu navigaattori Leena. Homma sujui kuten aiemminkin eli muutama kommunikaatiokatkos osui matkalle. Tulee taas jännittäviä hotellin etsimisiä. Leena on siis Sygicin navigaattorin ääni. Miulla on ajellessa pelkkä ääniohjaus ja me ei aina Leenan kanssa ymmärretä toisiamme. Leena vähän huonosti vastaa vaikka yritän kysellä tarkennusta. Onneksi on kohta muutama viikko aikaa hioa kommunikaatiota.

Itse matkasta vielä sen verran, että Vekarajärven varuskunnan kohdilla on erikoinen taiteilijatalo. Vähän kuin Parikkalan patsaspuisto, mutta enemmän metallia. Ei paljoa naurattaisi pyöriä siellä pimeellä. Jos jollain on enemmän tietoa paikasta, niin valottakaa vaikka kommenteissa. Hieno paikka kuitenkin. Suomen maassakin sitä aina törmää kaikkeen jännittävään, kun pitää silmät auki.

Hauska sattuma oli kun törmäsin Kausalan ABCllä kaveriin, joka osti ja haki miulta tiistai-iltana tankkilaukun. Mukava heppu ja pieni maailma.

Niinivirran palvelu oli mitä parhainta. Ihan oikeasti teki vaikutuksen. Itse ei tarvinnut edes liinoihin koskea vaan istuin vaan pyörän päällä ja koko terminaalin väki oli todella ystävällistä. Omista liinoista kaksi osoittautui ihan susiksi (ostan jatkossakin liinat biltemasta enkä sorru motonetin tarjouksiin), mutta henkilökunta kaivoi tilalle aikalailla järeämmät. Mukavasti tehty.

Pyörä jäi sinne ja hetken reittiopasta ihmeteltyäni päädyinkin läheisen Hemmarin terassille oluelle ja kyytiä odottelemaan. Nyt alkoi tuntua ihan lomalta. Hitsi et tulee nastaa. Ja pitkä viikko lähtöä odotellessa.

Nyt muutama päivä Helsingissä ja viikonloppuna vielä kotiin ajelemaan nurtsi. Sunnuntaina taas takaisin Helsinkiin ja keskiviikkona sitten aamulennolla pyörän perään.

Kommentoikaa ja kyselkää, jos mitä tulee Mieleen. Tai Electroluxiin.

I'll get my coat, moro!

-T

P.S. Testissä bloggailu ilman näppistä eli pahoittelut suomen kielen laadusta.

P.P.S. Miten näitä kuvia voisi järjestellä?

Pyörä Niinivirralla. Sinisessä lakanassa ajokamat.

Erikoinen pysähdyspaikka.

Ensimmäinen stoppi 20 kilsan jälkeen. Hävettää, parkkeerasin epähuomiossa invapaikalle.