Iltaa täältä Saksan ja Tsekin rajalta Bayerische Eisensteinista! Kello tulee yhdeksän ja mies on ravittu sekä tyytyväinen. Schnitzeli hakkasi eilisen sata-nolla hinnassa, koossa ja maussa. Vieläkään ei ollut wieniläistä pottusalaattia, mutta oikein hyvä sipuliperunasalaatti kuitenkin. Radiossa pauhasi Nik Kershaw ja vahva kasarilista, hyvä meininki.
Tänään mennään pelkällä tekstillä, koska täällä on epäilemättä läntisen maailman hitain netti eikä kunnollista wifiä. Lisäilen kuvat joskus myöhemmin. (toim. huom. Kuvat lisätty!)
Lisäksi mainittakoon, että nuo päiväthän mie munin jo aiemmin. Niin se aika rientää reissussa. Mitäpä noilla päivillä väliä, kun on lomalla. (toim. huom. Päivät korjattu) Toinen virhekin on tapahtunut, joka sekin menee puhtaasti tämän julkaisun päätoimittajan piikkiin. Grossglockner ei ole lähellekään korkein päällystetty passo Euroopassa. Oon käynytkin kahdella korkeammalla eli Stelviolla ja Gavialla. Korkeimmat löytyy Ranskasta. Hienoin se kuitenkin oli, mitä oon ajanut. Ja kallein. 25,50 motolla ja 35,50 autolla. Joka pennin arvoinen. Suosittelen, todella hieno paikka.
Aamulla oli Lienzissä tarjolla reissun paras aamiainen. Tarjolla oli peksaa ja vihanneksia normaalien hommien lisäksi. Ei selvästi mikään itsestäänselvyys täälläpäin. Siitä sitten Grossglocknerille, jossa oli porukkaa kyllä, mutta hyvin mahtui sekaan. Turistien lisäksi siellä oli saksalaisten palomiesten kokoontumisajot todella vanhalla kalustolla. Osa menikin hinaten. Täytyy nostaa hattua kun vääntävät sellasilla vehkeillä 2500 metriin ja alas. Vanhoja paloautoja oli siis varmasti satoja. Lisäksi paikalla oli Mcgyver-jeeppien kokoontuminen ja myöhemmin Saksan puolella Bavarian metsässä suhahti jonossa vastaan ainakin 20 Ferraria.
Siinäpä kuvakooste Grossglocknerilta.
Grossglocknerin päällä päätin viimeistään, että nyt lähden kotiin. Niin olin vähän jo suunnitellutkin, mutta siellä päällä tököttäessä ajatus konkretisoitui. Ei tämä retki siitä hetkestä ja kaiken koetun jälkeen enää parane ja jotain jää sitten ensi kerrallekin. Kotimatka on kuitenkin aika pitkä ja kivahan se olisi, jos taskuun jäisi muutama euro loppukesällekin. Vähän on ikäväkin naisen ja koirien luo. Onneksi noita Alppeja riittää vielä muutamaankin kertaan.
Tää päivä menikin turistihommissa, sillä Grossglocknerin jälkeen käväsin tutustumassa ensin Hohenwerfenin linnaan. En mennyt sisälle, koska se maksoi 16 euroa ja aika on arvokasta. Pällistelin vaan alhaalla ja yritin räpsäistä hyvän foton.
Siellä se linna siintää.
Siitä sitten KTMn päätoimistolle ja tehtaalle Mattighofeniin. Miusta on nyt tullut ihan oranssi ja olihan se kiva käyttää Kari Santeriksi nimeämäni pyörä synnyinkotiaan katsomassa. Olihan aikamoinen kompleksi ja lisää vaan rakensivat. Eihän siellä ketään ollut, koska on lauantai, mut hienon näköinen paikka.
Hienosti uusia pyöriä esillä tuollaisessa lasikaapissa.
Hmmm, voisi luulla, että täällä olisi enduropolkuja. Mutta näköjään täällä onkin lenkkeilypuisto.
Kylmästä ja hengettömästä koneesta on tullut ylivoimainen reissutoveri numero yksi. Toiseksi paras reissukaveri alppimatkalla on navigaattorini Leena, kolmonen eilinen belgi, nelosena hotellien koirat ja viitosena alppilehmät. Ja lisäksi tietty kaikki muut motoukkelit sekä muut ihmiset, kenen kanssa oon höpissyt, mutta aika itsekseen tää on mennyt. Ihan hyvä niin, höpötän sit taas kotona kaikki väsyksiin. Tässä listauksessa lasketaan vaan ajelupäivät, ei Cattolican reissua. Siellä oli tuttua ihmisseuraa ja mukavaa sellaista olikin.
Mattighofenista sitten Saksaan yhden motokätkön perässä eli olisin käynyt kävelemässä sellaisen puiden latvassa kulkevan näköalareitin tuossa Bavarian luonnonpuistossa, mutta vetivät tavaranarikan justiinsa kiinni joten sekin jäi ensi kertaan. Kuvatkin jäi ottamatta, kun ihmettelin netin ja sitä kautta yömajan puutetta. No mutta kiva siellä metsän keskellä oli ajella ja saksalainen on osannut rukata nopeusrajoitukset aika sopiviksi.
Metsässä ei netti oikein toiminut, joten päätin ajella Tsekin rajalle kokeilemaan uudestaan. Tässä sitten osuikin kilsa rajasta tällainen majatalo, josta nappasin huoneen aamiaisella 33 eurolla. Pyöräkin pääsi ladonkaltaiseen vajaan piiloon yöksi. Tsekkasin kuitenkin myös bookkingin ja halvin oli 38 e, niin tää oli just hyvä. Majatalossa on myös ravintola, niin ei tarvinnut lähteä liikkumaan mihinkään. Se myös lupaa aina hyvää aamiaisen suhteen.
Eilen kävi sellainen omituinen juttu, että itävaltalainen halusi meikäläisestä kuvan muistoksi moottoritiellä. Ymmärrän hyvin, suomipoika itävallan ihmeellä monta tuhatta kilsaa kotoa. Toivottavasti kuvasivat vaan keulapuolta eikä perää vaikka ainakin pyörässä se peräosa on paljon edustavampi. Ehkäpä perästä kuuluu, heh heh. Toivottavasti ei.
Eilen ropelsin myös laukun täyteen käsirasvaa. Se taiskin olla ainut nestemäinen purkki, mikä ei vielä ollut vuotanut. Hyvä, et jää parannettavaa. Aina näistä oppii.
Stereoissa soi tänään lähinnä Qotsa ja sekalainen lista. Reissun kovimmat biisit ovat ehdottomasti Frank Turnerin The Road ja The Wildheartsin Top of the world. Hienoja biisejä.
Kerran kääntymispiste on saavutettu, niin huomenna vedän ihan helvatan kauas. Kattellaan päivän mittaan kuinka kauas, mutta tavoitteena Pohjois-Puola, sillä siitä voisi maanantai-illaksi ehtiä iltalauttaan ja Helsinkiin yöksi. Aika monta kilometriä siinä vaan on vielä välissä. Tatra-vuorilta jahtaan vielä muutamat mutkat. Tänään tulin 9 tuntia ja reilu 400 kilsaa. Ois mennyt pidemmällekin, mutta jäin ennemmin Saksan puolelle yöksi, koska eurot on hyvää valuuttaa. Huomenna ajatuksena vetästä ainakin 800 kilsaa, mutta saas nähdä.
Kypäräkin on taas paljon sopivampi, et joko kypärä on muokkautunut tai pää lytyssä.
Nyt sänkyä kohti. Aamiaista saa kasilta ja pyörä liikkuu ennen ysiä.
Öitä!
-T
Tänään mennään pelkällä tekstillä, koska täällä on epäilemättä läntisen maailman hitain netti eikä kunnollista wifiä. Lisäilen kuvat joskus myöhemmin. (toim. huom. Kuvat lisätty!)
Lisäksi mainittakoon, että nuo päiväthän mie munin jo aiemmin. Niin se aika rientää reissussa. Mitäpä noilla päivillä väliä, kun on lomalla. (toim. huom. Päivät korjattu) Toinen virhekin on tapahtunut, joka sekin menee puhtaasti tämän julkaisun päätoimittajan piikkiin. Grossglockner ei ole lähellekään korkein päällystetty passo Euroopassa. Oon käynytkin kahdella korkeammalla eli Stelviolla ja Gavialla. Korkeimmat löytyy Ranskasta. Hienoin se kuitenkin oli, mitä oon ajanut. Ja kallein. 25,50 motolla ja 35,50 autolla. Joka pennin arvoinen. Suosittelen, todella hieno paikka.
Aamulla oli Lienzissä tarjolla reissun paras aamiainen. Tarjolla oli peksaa ja vihanneksia normaalien hommien lisäksi. Ei selvästi mikään itsestäänselvyys täälläpäin. Siitä sitten Grossglocknerille, jossa oli porukkaa kyllä, mutta hyvin mahtui sekaan. Turistien lisäksi siellä oli saksalaisten palomiesten kokoontumisajot todella vanhalla kalustolla. Osa menikin hinaten. Täytyy nostaa hattua kun vääntävät sellasilla vehkeillä 2500 metriin ja alas. Vanhoja paloautoja oli siis varmasti satoja. Lisäksi paikalla oli Mcgyver-jeeppien kokoontuminen ja myöhemmin Saksan puolella Bavarian metsässä suhahti jonossa vastaan ainakin 20 Ferraria.
Siinäpä kuvakooste Grossglocknerilta.
Grossglocknerin päällä päätin viimeistään, että nyt lähden kotiin. Niin olin vähän jo suunnitellutkin, mutta siellä päällä tököttäessä ajatus konkretisoitui. Ei tämä retki siitä hetkestä ja kaiken koetun jälkeen enää parane ja jotain jää sitten ensi kerrallekin. Kotimatka on kuitenkin aika pitkä ja kivahan se olisi, jos taskuun jäisi muutama euro loppukesällekin. Vähän on ikäväkin naisen ja koirien luo. Onneksi noita Alppeja riittää vielä muutamaankin kertaan.
Tää päivä menikin turistihommissa, sillä Grossglocknerin jälkeen käväsin tutustumassa ensin Hohenwerfenin linnaan. En mennyt sisälle, koska se maksoi 16 euroa ja aika on arvokasta. Pällistelin vaan alhaalla ja yritin räpsäistä hyvän foton.
Siitä sitten KTMn päätoimistolle ja tehtaalle Mattighofeniin. Miusta on nyt tullut ihan oranssi ja olihan se kiva käyttää Kari Santeriksi nimeämäni pyörä synnyinkotiaan katsomassa. Olihan aikamoinen kompleksi ja lisää vaan rakensivat. Eihän siellä ketään ollut, koska on lauantai, mut hienon näköinen paikka.
Hienosti uusia pyöriä esillä tuollaisessa lasikaapissa.
Hmmm, voisi luulla, että täällä olisi enduropolkuja. Mutta näköjään täällä onkin lenkkeilypuisto.
Kylmästä ja hengettömästä koneesta on tullut ylivoimainen reissutoveri numero yksi. Toiseksi paras reissukaveri alppimatkalla on navigaattorini Leena, kolmonen eilinen belgi, nelosena hotellien koirat ja viitosena alppilehmät. Ja lisäksi tietty kaikki muut motoukkelit sekä muut ihmiset, kenen kanssa oon höpissyt, mutta aika itsekseen tää on mennyt. Ihan hyvä niin, höpötän sit taas kotona kaikki väsyksiin. Tässä listauksessa lasketaan vaan ajelupäivät, ei Cattolican reissua. Siellä oli tuttua ihmisseuraa ja mukavaa sellaista olikin.
Mattighofenista sitten Saksaan yhden motokätkön perässä eli olisin käynyt kävelemässä sellaisen puiden latvassa kulkevan näköalareitin tuossa Bavarian luonnonpuistossa, mutta vetivät tavaranarikan justiinsa kiinni joten sekin jäi ensi kertaan. Kuvatkin jäi ottamatta, kun ihmettelin netin ja sitä kautta yömajan puutetta. No mutta kiva siellä metsän keskellä oli ajella ja saksalainen on osannut rukata nopeusrajoitukset aika sopiviksi.
Metsässä ei netti oikein toiminut, joten päätin ajella Tsekin rajalle kokeilemaan uudestaan. Tässä sitten osuikin kilsa rajasta tällainen majatalo, josta nappasin huoneen aamiaisella 33 eurolla. Pyöräkin pääsi ladonkaltaiseen vajaan piiloon yöksi. Tsekkasin kuitenkin myös bookkingin ja halvin oli 38 e, niin tää oli just hyvä. Majatalossa on myös ravintola, niin ei tarvinnut lähteä liikkumaan mihinkään. Se myös lupaa aina hyvää aamiaisen suhteen.
Eilen kävi sellainen omituinen juttu, että itävaltalainen halusi meikäläisestä kuvan muistoksi moottoritiellä. Ymmärrän hyvin, suomipoika itävallan ihmeellä monta tuhatta kilsaa kotoa. Toivottavasti kuvasivat vaan keulapuolta eikä perää vaikka ainakin pyörässä se peräosa on paljon edustavampi. Ehkäpä perästä kuuluu, heh heh. Toivottavasti ei.
Eilen ropelsin myös laukun täyteen käsirasvaa. Se taiskin olla ainut nestemäinen purkki, mikä ei vielä ollut vuotanut. Hyvä, et jää parannettavaa. Aina näistä oppii.
Stereoissa soi tänään lähinnä Qotsa ja sekalainen lista. Reissun kovimmat biisit ovat ehdottomasti Frank Turnerin The Road ja The Wildheartsin Top of the world. Hienoja biisejä.
Kerran kääntymispiste on saavutettu, niin huomenna vedän ihan helvatan kauas. Kattellaan päivän mittaan kuinka kauas, mutta tavoitteena Pohjois-Puola, sillä siitä voisi maanantai-illaksi ehtiä iltalauttaan ja Helsinkiin yöksi. Aika monta kilometriä siinä vaan on vielä välissä. Tatra-vuorilta jahtaan vielä muutamat mutkat. Tänään tulin 9 tuntia ja reilu 400 kilsaa. Ois mennyt pidemmällekin, mutta jäin ennemmin Saksan puolelle yöksi, koska eurot on hyvää valuuttaa. Huomenna ajatuksena vetästä ainakin 800 kilsaa, mutta saas nähdä.
Kypäräkin on taas paljon sopivampi, et joko kypärä on muokkautunut tai pää lytyssä.
Nyt sänkyä kohti. Aamiaista saa kasilta ja pyörä liikkuu ennen ysiä.
Öitä!
-T
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti