Heippa taas!
Sen verran on jatkettava vielä perjantaista, että Cattolicassahan on oikeesti hienompiakin kävelykatuja kuin meidän kauppiaskuja. Piti vaan mennä toiseen suuntaan kuin aiempina iltoina. Mutta onhan turistinen paikka kaiken kaikkiaan.
Lauantaina heti aamusta radan varteen tutustumaan katselupaikkoihin ihan tosissaan sekä kannustamaan Nikiä ja Kimiä. Ohjelmassa oli aika-ajoja ja Superbiken eka kisa, joka tarjosikin hurjasti draamaa. Suosikkini Chaz Davies taisi mennä aika ikävästi rikki eikä suomalaisillakaan ihan putkeen mennyt.
Tarpeeksi radalla kärtsättyämme jatkoimme autolla läheiseen Riminin kaupunkiin, josta löytyi lounasta, riemukaari, muutama kirkko ja roomalaisten pykäämä silta. Hulluja nuo roomalaiset. No eivät olleet, pätevää sakkia olivat.
Sunnuntaina sitten ylös ennen kasia ja aamiaisellakin sai vielä nakkeja. Viimeksi nakkeja sai ekana aamuna. Vaikka aamiainen jatkuisi kymppiin, ei se välttämättä meinaa, että ysin jälkeen ois jäljellä muutakin kuin makeaa ja kahvia. Patonkia kuitenkin riitti miulle joka aamu, eli ihan ok aamiainen.
Sitten kamat kasaan ja autoon. Pyörä jäi vielä parkkiin ja autolla radalle. Hieno road racing -päivä, vaikkakin suomalaisittain kovin mollivoittoinen Nikin ja Kimin molempien lipattua omat lähtönsä. Ei se mitään, ensi kerralla sitten oikeesti näytätte kaikille. Italialainen voitti Ducatilla Superbiken Italiassa, hieno juttu. Ammattimekaanikko Jarziakin ehdimme jututtamaan. Harmi kun jäi se yhteiskuva ottamatta.
Sen verran Cattolicasta vielä, että olihan se paikka ihan hauska muutaman päivän visiittinä, mutta ei silti ehkä uudestaan. Hotel Major oli hyvä sekä edullinen ja hoiti hommansa. Reissuseura oli mitä parhainta ja hauskaa oli. Kiitti! Paljon ehdittiin, alla muutama kuva joita olemme Whatsappin kautta jaelleet toisillemme.
Biitsilekottelua.
Born to be wild.
Road racing. Hävisin.
Misano Adriatico Santa Monica Marco Simoncelli circuiton WC-tila. Käytännöllinen.
Mieleen jäivät myös parkkimiehet ja Beachman Marco, joiden ansiosta sitä lähti oikein helpottuneena kohti pohjoista ja saksalaista jämäkkyyttä. Lisäksi maailman hitain hissi hotellissa söi hermoja. Raputhan veivät vain ulos eikä respasta muulla huoneeseen päässyt. Sääntö-Suomen kasvatille kulttuurierot on välillä haastavia, mutta Italia on hieno maa ja italialaiset on kyl enimmäkseen hyvää jengiä.
Radalta pyörän noutoon ja sieltähän se löytyi. Muutama lause vaihdettiin parkkihepun kanssa, jonka kanssa saavutettiin yhteisymmärrys siitä ettemme ymmärrä toisiamme, jo torstaina. Hyvä kommunikaatio ja tarpeeksi kun hokee, että "Everything ok?" niin kyllä kaikki sitten oli ok ja eteenpäin. Kamat kiinni pyörään ja se blogin aihe, eli motskarimatkailu jatkukoon.
Taas oli lämmin, mutta alle 30 eli ihan sopiva kun ei tarvitsisi paikallaan seisoa auringossa.
Ajatus oli ajella Garda-järvelle ja täällähän mie nyt istun naputtelemassa eli hyvin meni. Alkuperäinen ajatus oli vedellä maksuttomia teitä, mutta kokemus aiemmilta päiviltä vaikutti suunnitelmaan sen verran, että kotari autostradalle. Maksakoon, mutta ei niitä pikkuteitä jaksa suhailla koko päivää kun Alpit siintävät edessä.
Tällä reissulla olisi jo pitänyt olla Gopro kypärässä kiinni, mutta en ollut sitä vielä viritellyt niin dokumenttia ei nyt jäänyt kuin pysähdyksiltä.
Autostrada olikin sitten 70 kilsan jälkeen aivan tukossa. Paikallisten, ja lisäksi yhden eestiläisen, motukkamiesten mallia seuraten ajelin kaistojen välissä ja pientareella olevaa SOS-kaistaakin saa ajaa ja suht reippaastikin, kunhan vaan ehtii äkkiä takaisin ruuhkaan sekaan, jos sattuu Polizia kohdalle. Onneksi ehdin.
Aukesi se autostradakin siitä sitten ja matka sujuikin oikein mukavasti. Veronan tienoilla maisema komistui huomattavasti ja olihan se hieno hetki. Tästä se ajelu sitten alkaisi oikeasti.
Pysähdyin tankille ja bookkasin hotlan Bresconesta Gardan rannalta. 35e omalla suihkulla ja aamiaisella, ei paha. Pysäköintikin on ja tuossahan se kotari nyt torkkuu melkein partsin alla. Laitoin silti kiinalaisen hälyttävän levyjarrulukon kiinni, joka ainakin kotona toimi moitteettomasti.
Ennen Gardaa piirtelin naviin ihan pienen lisäkiekuran Monte Baldon yli, kun näytti kartalla kivalta reitiltä ja aikakaan ei ollut mahdoton. Ja olihan se aivan upea. Baldon toisella puolen oli +32 ja sen verran ylös pääsin, että mittari tippui jo alle kahdenkymmenen. Meinasi paleltaa. Päällä olikin varoitukset, että ei kuorma-autoille tai automaattivaihteisille autoille. Jyrkkyyttä yli 20 prossaa. Siellä sitä sitten mentiin rinnettä alas hetkittäin suomalaista pyörätietäkin kapeampaa tietä. Olihan jopa teknistä ajamista ja sitten avautui maisema Gardalla. Ihan törkeen hienoa. Jossain vaiheessa piti ihan joltain trekkaajapariskunnalta kysyä, että viekö tää tie jonnekin. Veihän se perille.
Nyt on pitsaa kupolissa ja kypäräkalja nautittu, hieno päivä. Täällä puhuvat miulle milloin saksaa ja milloin italiaa, mutta kaikki on toiminut tosi hienosti. Hotlakin löyty ekalla. Hyvä Leena!
Huomenna sitten ihan vaan ajelua. Reitti vielä auki, mutta ekat passot huomenna ja nokka on kohti Livignoa ja Stelvio passoa. Voi olla, että yksi yö tulee vielä muualla ensin. Hotellit vaan halpenee kun ei bookkaa liian paljon etukäteen eli sama taktiikka huomennakin. Loppuun kuvakooste ajeluosiosta.
Ciao!
Majotuksen partsilta.
Sen verran on jatkettava vielä perjantaista, että Cattolicassahan on oikeesti hienompiakin kävelykatuja kuin meidän kauppiaskuja. Piti vaan mennä toiseen suuntaan kuin aiempina iltoina. Mutta onhan turistinen paikka kaiken kaikkiaan.
Lauantaina heti aamusta radan varteen tutustumaan katselupaikkoihin ihan tosissaan sekä kannustamaan Nikiä ja Kimiä. Ohjelmassa oli aika-ajoja ja Superbiken eka kisa, joka tarjosikin hurjasti draamaa. Suosikkini Chaz Davies taisi mennä aika ikävästi rikki eikä suomalaisillakaan ihan putkeen mennyt.
Tarpeeksi radalla kärtsättyämme jatkoimme autolla läheiseen Riminin kaupunkiin, josta löytyi lounasta, riemukaari, muutama kirkko ja roomalaisten pykäämä silta. Hulluja nuo roomalaiset. No eivät olleet, pätevää sakkia olivat.
Sunnuntaina sitten ylös ennen kasia ja aamiaisellakin sai vielä nakkeja. Viimeksi nakkeja sai ekana aamuna. Vaikka aamiainen jatkuisi kymppiin, ei se välttämättä meinaa, että ysin jälkeen ois jäljellä muutakin kuin makeaa ja kahvia. Patonkia kuitenkin riitti miulle joka aamu, eli ihan ok aamiainen.
Sitten kamat kasaan ja autoon. Pyörä jäi vielä parkkiin ja autolla radalle. Hieno road racing -päivä, vaikkakin suomalaisittain kovin mollivoittoinen Nikin ja Kimin molempien lipattua omat lähtönsä. Ei se mitään, ensi kerralla sitten oikeesti näytätte kaikille. Italialainen voitti Ducatilla Superbiken Italiassa, hieno juttu. Ammattimekaanikko Jarziakin ehdimme jututtamaan. Harmi kun jäi se yhteiskuva ottamatta.
Sen verran Cattolicasta vielä, että olihan se paikka ihan hauska muutaman päivän visiittinä, mutta ei silti ehkä uudestaan. Hotel Major oli hyvä sekä edullinen ja hoiti hommansa. Reissuseura oli mitä parhainta ja hauskaa oli. Kiitti! Paljon ehdittiin, alla muutama kuva joita olemme Whatsappin kautta jaelleet toisillemme.
Biitsilekottelua.
Born to be wild.
Road racing. Hävisin.
Misano Adriatico Santa Monica Marco Simoncelli circuiton WC-tila. Käytännöllinen.
Mieleen jäivät myös parkkimiehet ja Beachman Marco, joiden ansiosta sitä lähti oikein helpottuneena kohti pohjoista ja saksalaista jämäkkyyttä. Lisäksi maailman hitain hissi hotellissa söi hermoja. Raputhan veivät vain ulos eikä respasta muulla huoneeseen päässyt. Sääntö-Suomen kasvatille kulttuurierot on välillä haastavia, mutta Italia on hieno maa ja italialaiset on kyl enimmäkseen hyvää jengiä.
Radalta pyörän noutoon ja sieltähän se löytyi. Muutama lause vaihdettiin parkkihepun kanssa, jonka kanssa saavutettiin yhteisymmärrys siitä ettemme ymmärrä toisiamme, jo torstaina. Hyvä kommunikaatio ja tarpeeksi kun hokee, että "Everything ok?" niin kyllä kaikki sitten oli ok ja eteenpäin. Kamat kiinni pyörään ja se blogin aihe, eli motskarimatkailu jatkukoon.
Taas oli lämmin, mutta alle 30 eli ihan sopiva kun ei tarvitsisi paikallaan seisoa auringossa.
Ajatus oli ajella Garda-järvelle ja täällähän mie nyt istun naputtelemassa eli hyvin meni. Alkuperäinen ajatus oli vedellä maksuttomia teitä, mutta kokemus aiemmilta päiviltä vaikutti suunnitelmaan sen verran, että kotari autostradalle. Maksakoon, mutta ei niitä pikkuteitä jaksa suhailla koko päivää kun Alpit siintävät edessä.
Tällä reissulla olisi jo pitänyt olla Gopro kypärässä kiinni, mutta en ollut sitä vielä viritellyt niin dokumenttia ei nyt jäänyt kuin pysähdyksiltä.
Autostrada olikin sitten 70 kilsan jälkeen aivan tukossa. Paikallisten, ja lisäksi yhden eestiläisen, motukkamiesten mallia seuraten ajelin kaistojen välissä ja pientareella olevaa SOS-kaistaakin saa ajaa ja suht reippaastikin, kunhan vaan ehtii äkkiä takaisin ruuhkaan sekaan, jos sattuu Polizia kohdalle. Onneksi ehdin.
Aukesi se autostradakin siitä sitten ja matka sujuikin oikein mukavasti. Veronan tienoilla maisema komistui huomattavasti ja olihan se hieno hetki. Tästä se ajelu sitten alkaisi oikeasti.
Pysähdyin tankille ja bookkasin hotlan Bresconesta Gardan rannalta. 35e omalla suihkulla ja aamiaisella, ei paha. Pysäköintikin on ja tuossahan se kotari nyt torkkuu melkein partsin alla. Laitoin silti kiinalaisen hälyttävän levyjarrulukon kiinni, joka ainakin kotona toimi moitteettomasti.
Ennen Gardaa piirtelin naviin ihan pienen lisäkiekuran Monte Baldon yli, kun näytti kartalla kivalta reitiltä ja aikakaan ei ollut mahdoton. Ja olihan se aivan upea. Baldon toisella puolen oli +32 ja sen verran ylös pääsin, että mittari tippui jo alle kahdenkymmenen. Meinasi paleltaa. Päällä olikin varoitukset, että ei kuorma-autoille tai automaattivaihteisille autoille. Jyrkkyyttä yli 20 prossaa. Siellä sitä sitten mentiin rinnettä alas hetkittäin suomalaista pyörätietäkin kapeampaa tietä. Olihan jopa teknistä ajamista ja sitten avautui maisema Gardalla. Ihan törkeen hienoa. Jossain vaiheessa piti ihan joltain trekkaajapariskunnalta kysyä, että viekö tää tie jonnekin. Veihän se perille.
Nyt on pitsaa kupolissa ja kypäräkalja nautittu, hieno päivä. Täällä puhuvat miulle milloin saksaa ja milloin italiaa, mutta kaikki on toiminut tosi hienosti. Hotlakin löyty ekalla. Hyvä Leena!
Huomenna sitten ihan vaan ajelua. Reitti vielä auki, mutta ekat passot huomenna ja nokka on kohti Livignoa ja Stelvio passoa. Voi olla, että yksi yö tulee vielä muualla ensin. Hotellit vaan halpenee kun ei bookkaa liian paljon etukäteen eli sama taktiikka huomennakin. Loppuun kuvakooste ajeluosiosta.
Ciao!
Majotuksen partsilta.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti