Sunnuntai olikin sitten sellainen suorittamispäivä. Kuten aiemmin sanoin, että ajelen ajelupätkiä Alpeilla mitä ajelen ja sitten kun päätän lähteä kotiin, niin sitten kanssa mennään. Ja onhan sitä menty.
Sunnuntaiaamuna startti tapahtui aika tasan yhdeksältä Saksan Bayerische Eisensteinista ja Tsekin raja tuli vastaan alle minuutissa. Rajalla stoppasin sen verran, että olisin ostanut vigneten motarille, mutta ystävällisesti ohjeistivat, että ei motskarilla sellaista tarvitse. Kiva juttu! Eli urku auki ja eteenpäin. Navissa luki päämääränä Augustow Pohjois-Puolassa, jonne oli matkaa 1071 km ja Leenan aika-arvio 13t 27min.
Leenan eli Sygicin aika-arviot on sellaisia, että niissä on jopa mahdollista pysyä. Alpeilla tulee tunti-pari lisää, mutta normaalissa matkanteossa on hyvä juttu, että on joku realistinen aika-arvio. Tai kai joku pystyy Google Mapsin matka-aikoihinkin, mutta itse en kyllä motolla noihin yleensä ehdi, vaikka tällä matkalla matka-ajat ovat lyhentyneet taukojen nopeutumisen ja vähentymisen myötä. Ainakin miulla itselläni on sellainen olo, että sunnuntaina ja maanantaina menin tehokkaasti, mutta tiedä häntä. Onhan noita matkamotoristeja, ketkä vetävät Gessuilla 500 kilsan tankkausvälin yhdeltä istumalta. Mie tykkään ajella tankkausvälin, joka on Kotarissa noin 250-300 km, yhdellä nopealla välistopilla (maks. 10 min.) ja kahdesti tällä reissulla tainnut mennä koko tankillinen kerrasta, kun on kulkenut niin hyvin.
Tsekki meni vauhdilla. Jalat koskettivat maahan tankkaustauolla ja Prahan kehätiellä liikennevaloissa, muuten yhdeltä istumalta. Eli yhdellä tauolla selvisin. Prahan tienoilla kohtasin ensimmäisen kerran tien numero E67 eli Via Baltican. Hauska tappa vanha tuttu. Varsinaisesti Via Baltica kulkee Varsovasta Helsinkiin, mutta E67 alkaa jo Prahasta.
En liittynyt vielä Balticalle, enköhän mie ehdi myöhemminkin, vaan matka vei Liberecin tienoille, josta nappasin muutaman motokätkön eli mutkateitä Puolan puolelle. Tsekin puolen tie oli ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen. Rajan jälkeen Puolan puolella kulkeva tie rajalta Jelena Goraan olikin sitten aivan todella hieno ajotie. Ihan kuin tientekijä olisi suunnitellut sen moottoripyörille.
Jelena Gorasta maantietä kohti Wroclawia, jossa kohtasin puolalaisen moottoritien S8, kansainväliseltä tunnukseltaan E67. Kyltti sanoi muistaakseni, että Varsova 376 km. Olin päättänyt, että Varsovan ohi on päästävä eli vaijeri kireelle ja motaria eteenpäin. Puolassa motarilla rajoitus on 130 km/h ja sunnuntaina oli liikennettä jonkin verran, mutta homma eteni ja Varsovan ohitustielläkin matka eteni hyvin. Kotarilla mukava matkavauhti on juurikin tollaset 135 km/h ja siitä voi sitten ohituksissa tarvittaessa hieman kiristää, mutta yleensä noin 130 pyöri mittarissa. Tuo nyt vielä menee vaikka vastatuuleenkin, mutta mukavuus kärsii huomattavasti, jos tuuli on suoraan vastaan.
Oli ihan juuri niin mielenkiintoista kuin miltä kuvatkin näyttää. Tai siis tuo siltahan oli hieno, tähtihetkiä puolalaisella motarilla. Jotain muutakin kuin tasaista peltoa.
Tässä kuvassa esittelen nerokasta vakionopeudensäädinsysteemiäni. Toinen käsi painelee siis GoPron kaukkaria, eli meikä vetää ilman käsii hei! Jenkeistä 20 taalaa tuollainen keppi, jolla kaasun voi lukita vasten jarrukahvaa. Vakkari toimii vaihtelevasti ja hereillä pitää olla, mutta antaa aina välillä hyvän tauon kaasukädelle. Kotari kun on twini, niin kyllä sen tärinän alkaa pidemmän päivän aikana huomaamaan. Lähtee ehdottomasti myös ensi reissulle.
Wroclawista Varsovaan ja Varsovasta eteenpäin. Tässä kohdassa päätin, että enköhän mie sinne Augustowiin asti pääse ja jos ei osu majoitus, niin sitten ajan eteenpäin. Puolassa päätin seurailla Augustow-kylttejä enkä kuunnellut Leenaa, joka olisi halunnut mennä Via Balticaa Bialystokin kautta. Viime kesältä on muistissa, että tie Liettuan rajalta Bialystokiin on ihan samallalailla täynnä kyliä ja taajamarajoituksia kuin muutkin puolalaiset tiet eli otin lyhyemmän. En tiedä hävisinkö vai voitinko.
Hieman Varsovan jälkeen tankki täyteen ja majoituksen bookkaus. Tässä vaiheessa nautin myös päivän yhdistetyn lounaan, päivällisen ja illallisen eli kolmioleivän. Lisäksi päivän ravintona huoltiksilta erilaisia patukoita, jotka maistuivat enemmän tai vähemmän, noh, pahalta. Ihan kivan näkönen guesthouse suljetulla parkilla 32 euroa. Kunhan on aamiainen, sänky ja parkki. Arvioitu saapumisaika oli klo 23 eli eipä muilla palveluilla tai sijainnilla niin väliä. Kunhan saa pään tyynyyn hetkeksi ja aamiaisen jälkeen matka jatkuu kuitenkin heti.
Tie siis kapeni Varsovan jälkeen ja matkanteko hidastui. Sittenhän se rippasi vielä vettä ja pimeäkin tuli, niin päivä alkoikin olla täydellinen. Vesisade ei varsinaisesti osunut kuin hetkittäin kohdalle, mutta tiet olivat tosi märkiä, niin sadekamppeet niskaan. Sadekamppeet onneksi myös lämmittävät hiukan sillä illan tullen lämpötila liimaantui 15-17 asteen tienoille, joka oli huomattavasti viileämpää kuin aiempina päivinä. Kypäräpuhelimestakin loppui paristo eli kerrankin sai kuunnella vain omaa sadatteluaan Leenan ja musan sijaan. Noh, reitti oli onneksi hallussa Augustowiin asti.
Tiet hieman kuivuivat ja melkein toivoin sateen jatkuvan, sillä jostain pelloista nousi hillitön määrä suht isoja ötököitä, jotka sitten napsahtelivat pyörään ja kuskiin. Visiiriä ei oikeasti voinut avata, koska ötököitä oli niin paljon. Teiden kuivuessa matkan eteneminen hiukan parani taas, kun uskalsin jatkaa rekkojen ohittelua. Puolassa vesi jää teille lillumaan, tiet ovat yleensä suht kapeita ja keskiviiva on todella liukas. Sadekelillä ei siis välttämättä tee mieli lähteä rekoista ohi, koska eteenpäin ei oikein näe ja kaistanvaihto on aina vähän riski. Illalla meinasin vielä väsyneenä ja epähuomiossa ajaa liikenneympyrässä Focuksen alle, muuten ei mitään ihmeempää. Kypäräpuhelinta sain ladattua sen verran, että Augustowissa löysin hotlalle Leenan ohjeilla. Hotla oli oikein hieno. Märkänä ja kuraisena saavuin paikalle hieman puoli yhdentoista jälkeen enkä saanut erityisen lämminhenkistä vastaanottoa. Matkaa tuli sunnuntaina noin 1070 kilsaa ja aikaa meni hieman reilu 13,5 tuntia. Sellainen päivä. Kuvasaldo on loppumatkalta olematon, mutta eipä tuolla matkalla juuri nähtävää ole.
Wroclawista Varsovaan ja Varsovasta eteenpäin. Tässä kohdassa päätin, että enköhän mie sinne Augustowiin asti pääse ja jos ei osu majoitus, niin sitten ajan eteenpäin. Puolassa päätin seurailla Augustow-kylttejä enkä kuunnellut Leenaa, joka olisi halunnut mennä Via Balticaa Bialystokin kautta. Viime kesältä on muistissa, että tie Liettuan rajalta Bialystokiin on ihan samallalailla täynnä kyliä ja taajamarajoituksia kuin muutkin puolalaiset tiet eli otin lyhyemmän. En tiedä hävisinkö vai voitinko.
Hieman Varsovan jälkeen tankki täyteen ja majoituksen bookkaus. Tässä vaiheessa nautin myös päivän yhdistetyn lounaan, päivällisen ja illallisen eli kolmioleivän. Lisäksi päivän ravintona huoltiksilta erilaisia patukoita, jotka maistuivat enemmän tai vähemmän, noh, pahalta. Ihan kivan näkönen guesthouse suljetulla parkilla 32 euroa. Kunhan on aamiainen, sänky ja parkki. Arvioitu saapumisaika oli klo 23 eli eipä muilla palveluilla tai sijainnilla niin väliä. Kunhan saa pään tyynyyn hetkeksi ja aamiaisen jälkeen matka jatkuu kuitenkin heti.
Tie siis kapeni Varsovan jälkeen ja matkanteko hidastui. Sittenhän se rippasi vielä vettä ja pimeäkin tuli, niin päivä alkoikin olla täydellinen. Vesisade ei varsinaisesti osunut kuin hetkittäin kohdalle, mutta tiet olivat tosi märkiä, niin sadekamppeet niskaan. Sadekamppeet onneksi myös lämmittävät hiukan sillä illan tullen lämpötila liimaantui 15-17 asteen tienoille, joka oli huomattavasti viileämpää kuin aiempina päivinä. Kypäräpuhelimestakin loppui paristo eli kerrankin sai kuunnella vain omaa sadatteluaan Leenan ja musan sijaan. Noh, reitti oli onneksi hallussa Augustowiin asti.
Tiet hieman kuivuivat ja melkein toivoin sateen jatkuvan, sillä jostain pelloista nousi hillitön määrä suht isoja ötököitä, jotka sitten napsahtelivat pyörään ja kuskiin. Visiiriä ei oikeasti voinut avata, koska ötököitä oli niin paljon. Teiden kuivuessa matkan eteneminen hiukan parani taas, kun uskalsin jatkaa rekkojen ohittelua. Puolassa vesi jää teille lillumaan, tiet ovat yleensä suht kapeita ja keskiviiva on todella liukas. Sadekelillä ei siis välttämättä tee mieli lähteä rekoista ohi, koska eteenpäin ei oikein näe ja kaistanvaihto on aina vähän riski. Illalla meinasin vielä väsyneenä ja epähuomiossa ajaa liikenneympyrässä Focuksen alle, muuten ei mitään ihmeempää. Kypäräpuhelinta sain ladattua sen verran, että Augustowissa löysin hotlalle Leenan ohjeilla. Hotla oli oikein hieno. Märkänä ja kuraisena saavuin paikalle hieman puoli yhdentoista jälkeen enkä saanut erityisen lämminhenkistä vastaanottoa. Matkaa tuli sunnuntaina noin 1070 kilsaa ja aikaa meni hieman reilu 13,5 tuntia. Sellainen päivä. Kuvasaldo on loppumatkalta olematon, mutta eipä tuolla matkalla juuri nähtävää ole.
Maanantaiaamu tuli äkkiä ja aamupalan oli luvattu alkavan klo 7.00. Kello soi 6.30 ja suihkun jälkeen osa kamppeista jo pyörään kiinni. Aamiainen huiviin ja tavoite oli, että pyörä liikkuu klo 7.30. Hieman taisin tuosta jäädä, mutta ennen kahdeksaa liikkeelle kuitenkin. Tavoite oli iltalauttaan Tallinnasta, jotka olivat netin mukaan täynnä. Viimeinen lähtisi 22.30. Navissa luki, että 730 kilsaa ja melkein 11 tuntia. Aikaero Puolan ja Liettuan välillä on tunti eli menetän kuitenkin yhden tunnin suoraan. Iltalauttaan ei pitäisi siis olla kiire, mutta tiesin, että matkalla tulee satamaan ja varmana tietyöt sekä rekkajonot siihen päälle.
Tankki oli poikkeuksellisesti tyhjä illan jäljiltä, ei vaan jaksanut enää illalla tankata vaan oli kovempi kiire nukkumaan. Eli ensimmäisenä bensaa tankkiin ja siitä takaisin minnekäs muualle kuin E67lle. Viisitoista minuuttia ajettuani alkoikin sataa. Ei muuta kuin seis ja sadekamppeet niskaan. Ne pidinkin päällä Tallinnaan asti, koska Baltiassa oli kylmä ja vettä satoi aina silloin tällöin. Hellekamat nahkojen alta olivat jo aamulla vaihtuneet merinovillaan ja silti meinasi paleltaa. Oli jossain kohdassa Latviaa jopa kuumakin. Ainakin +19. Alin taisi olla Tallinnaa ennen +12.
Itse matkasta ei ole juurikaan kerrottavaa. Kypärä oli alkanut painaa taas ihan reilusti jo edellispäivänä ja otsaan oli jo kulunut punainen vekki. Aamulla särkkäri ja aina tauolla rasvaa otsaan, niin ihan hyvin sujui. Via Baltica oli perinteisesti sitä samaa rekkarallia ja tietöitä, erityisesti alkumatkasta. Liettuan loppupuolella tie levenee ja Latvian puolella rajoituskin nousee. Riikan jälkeen soitin Tallinkille ja kyselin peruutuspaikkoja illan lauttoihin. -Ei ole, kuului vastaus. Jorkki rohkaisi viestillä edellisenä iltana kun asiaa valittelin, että kyllä sinne yleensä yksi moto mahtuu sekaan. Samaa tulkitsin Tallinkin asiakaspalvelijan jutuista, että kannattaa mennä tsekkaamaan satamasta vaikka hänellä lukisi täyttä. Mielessäni valmistauduin kuitenkin myös yöpymään Tallinnassa, jos lautta ei natsaa. Bookingin tarjonnankin ehdin tsekata ja unelmoida pihvi-illallisesta. Ylivoimaisesti parempi vaihtoehto kuitenkin olisi Whopperi lautalla ja Helsinkiin yöksi omien luokse.
Tästä motivoituneena ynnäilin, että jos ajan reippaasti, niin pitäisi ehtiä tyrkylle myös 19.30 lauttaan, mutta siihen olisi jo hieman kiire. Baltian läpi tulinkin vauhdilla vaikka sivutuuleen sai välillä nojata reilusti ja Pärnun jälkeen satoi aivan kaatamalla vettä. Pärnun ja Tallinnan välillä joku vastaantuleva valopää meinasi kolata Volvolla miut tietyömaan kohdalla ohittaessaan hitaasti liikkuvaa jonoa, mutta ei sen suurempia tilanteita. Yhden veneenkuljetustrailerin ja pakun ohitin matkan aikana ainakin viidesti, samoin kuin muutama moneen kertaa ohitettu rekka jäi mieleen. Niillä taisi olla pidempi tankkausväli kun miulla. Matka eteni kivasti ja vaikka tutkia oli reilusti, niin jotenkin suhailin niihin osumatta tai sitten finskimotoristin lievää kiirettä ei katsottu niin pahalla. Postia saattaapi tulla Liettuastakin, mutta ei kyllä osunut viime kesänäkään.
Loppumatkasta alkoi kaasukäsi puutua jo tosissaan tuolta lavan takaa sorminpäihin asti ja otsaa juili hetkittäin ikävästi, mutta muuten matka eteni kuin kiskoilla. Tallinnan satamaan saavuin viittä vaille seitsemän ja hetken ihmeteltyäni ajelin VIP Check-in luukulle kyselemään, että mistähän tähän paattiin voisi saada tiketin. Odotin yrmeää vastaanottoa, mutta neiti kysyikin, että "-Passport and registration please" ja alkoi kirjoittelemaan meikälle matkakorttia. Tommi pääsi! Tommi on seuraavassa lautassa! 84 euroahan tuo kustansi, että ei mikään halvin ylitys, mutta olisihan se Tallinnassa yöpyminenkin maksanut taas ihan setelirahaa. Parkkiin rekkojen väliin alakertaan ja henkilökunta sitoi pyöränkin eli itse ei tarvinnut sitä tehdä tälläkään kertaa. Sitten se Whopperi ja olihan se maukas. Hyvää vaihtelua schnitzeleille, pastalle ja pizzalle. Tässä vaiheessa reissumies alkoikin olla jo aika valmis, onneksi matkaakaan ei ollut paljoa jäljellä.
Niin mie sitten pääsin kotiin. Tai tähän kesäyksiöön Helsinkiin nyt ensin ja varmaan sitten perjantaina siirtymä oikeaan kotiin saunomaan ja pyörän pesuun. Olihan pitkä matka Alpeilta takaisin, vaikka sinne pääsi niin helposti. Äh, vaikka tässä on tullut valiteltua, niin aika helpollahan tuo tuli. Voin ajaa uudestaankin, mutta en ehkä sinnepäin. Enkä ihan heti tällä viikolla. Jos nyt sitten ensi kerran se Finnlines tai Ruotsi. Kyllä mie nytkin nuo tsekkasin, mutta täyttä tai älyttömän kallista näyttivät.
Blogi päivittyy vielä loppufiilistelyillä ja ehkä raapustelen jotain fiiliksiä siitä mikä toimi ja mikä ei. Yleensä vähän vähenee tällainen tarinointimotivaatio sitten reissun jälkeen, niin en lupaa mitään.
Jos on kysyttävää tai kommenttia, tutuilla tai vierailla, niin kyselkää ja kommentoikaa. Vastailen mieluusti.
-T
P.S. En ole vielä oikeesti mitään rautaperseajoja suunnitellut. Miusta ovat sellaiset aina olleet vähän hullua hommaa. Vaikka olisihan tuossa elokuussa se hyväntekeväisyysralli. Hmmmm... Lähtisikö joku seuraksi?
Tankki oli poikkeuksellisesti tyhjä illan jäljiltä, ei vaan jaksanut enää illalla tankata vaan oli kovempi kiire nukkumaan. Eli ensimmäisenä bensaa tankkiin ja siitä takaisin minnekäs muualle kuin E67lle. Viisitoista minuuttia ajettuani alkoikin sataa. Ei muuta kuin seis ja sadekamppeet niskaan. Ne pidinkin päällä Tallinnaan asti, koska Baltiassa oli kylmä ja vettä satoi aina silloin tällöin. Hellekamat nahkojen alta olivat jo aamulla vaihtuneet merinovillaan ja silti meinasi paleltaa. Oli jossain kohdassa Latviaa jopa kuumakin. Ainakin +19. Alin taisi olla Tallinnaa ennen +12.
Itse matkasta ei ole juurikaan kerrottavaa. Kypärä oli alkanut painaa taas ihan reilusti jo edellispäivänä ja otsaan oli jo kulunut punainen vekki. Aamulla särkkäri ja aina tauolla rasvaa otsaan, niin ihan hyvin sujui. Via Baltica oli perinteisesti sitä samaa rekkarallia ja tietöitä, erityisesti alkumatkasta. Liettuan loppupuolella tie levenee ja Latvian puolella rajoituskin nousee. Riikan jälkeen soitin Tallinkille ja kyselin peruutuspaikkoja illan lauttoihin. -Ei ole, kuului vastaus. Jorkki rohkaisi viestillä edellisenä iltana kun asiaa valittelin, että kyllä sinne yleensä yksi moto mahtuu sekaan. Samaa tulkitsin Tallinkin asiakaspalvelijan jutuista, että kannattaa mennä tsekkaamaan satamasta vaikka hänellä lukisi täyttä. Mielessäni valmistauduin kuitenkin myös yöpymään Tallinnassa, jos lautta ei natsaa. Bookingin tarjonnankin ehdin tsekata ja unelmoida pihvi-illallisesta. Ylivoimaisesti parempi vaihtoehto kuitenkin olisi Whopperi lautalla ja Helsinkiin yöksi omien luokse.
Tästä motivoituneena ynnäilin, että jos ajan reippaasti, niin pitäisi ehtiä tyrkylle myös 19.30 lauttaan, mutta siihen olisi jo hieman kiire. Baltian läpi tulinkin vauhdilla vaikka sivutuuleen sai välillä nojata reilusti ja Pärnun jälkeen satoi aivan kaatamalla vettä. Pärnun ja Tallinnan välillä joku vastaantuleva valopää meinasi kolata Volvolla miut tietyömaan kohdalla ohittaessaan hitaasti liikkuvaa jonoa, mutta ei sen suurempia tilanteita. Yhden veneenkuljetustrailerin ja pakun ohitin matkan aikana ainakin viidesti, samoin kuin muutama moneen kertaa ohitettu rekka jäi mieleen. Niillä taisi olla pidempi tankkausväli kun miulla. Matka eteni kivasti ja vaikka tutkia oli reilusti, niin jotenkin suhailin niihin osumatta tai sitten finskimotoristin lievää kiirettä ei katsottu niin pahalla. Postia saattaapi tulla Liettuastakin, mutta ei kyllä osunut viime kesänäkään.
Loppumatkasta alkoi kaasukäsi puutua jo tosissaan tuolta lavan takaa sorminpäihin asti ja otsaa juili hetkittäin ikävästi, mutta muuten matka eteni kuin kiskoilla. Tallinnan satamaan saavuin viittä vaille seitsemän ja hetken ihmeteltyäni ajelin VIP Check-in luukulle kyselemään, että mistähän tähän paattiin voisi saada tiketin. Odotin yrmeää vastaanottoa, mutta neiti kysyikin, että "-Passport and registration please" ja alkoi kirjoittelemaan meikälle matkakorttia. Tommi pääsi! Tommi on seuraavassa lautassa! 84 euroahan tuo kustansi, että ei mikään halvin ylitys, mutta olisihan se Tallinnassa yöpyminenkin maksanut taas ihan setelirahaa. Parkkiin rekkojen väliin alakertaan ja henkilökunta sitoi pyöränkin eli itse ei tarvinnut sitä tehdä tälläkään kertaa. Sitten se Whopperi ja olihan se maukas. Hyvää vaihtelua schnitzeleille, pastalle ja pizzalle. Tässä vaiheessa reissumies alkoikin olla jo aika valmis, onneksi matkaakaan ei ollut paljoa jäljellä.
Niin mie sitten pääsin kotiin. Tai tähän kesäyksiöön Helsinkiin nyt ensin ja varmaan sitten perjantaina siirtymä oikeaan kotiin saunomaan ja pyörän pesuun. Olihan pitkä matka Alpeilta takaisin, vaikka sinne pääsi niin helposti. Äh, vaikka tässä on tullut valiteltua, niin aika helpollahan tuo tuli. Voin ajaa uudestaankin, mutta en ehkä sinnepäin. Enkä ihan heti tällä viikolla. Jos nyt sitten ensi kerran se Finnlines tai Ruotsi. Kyllä mie nytkin nuo tsekkasin, mutta täyttä tai älyttömän kallista näyttivät.
Blogi päivittyy vielä loppufiilistelyillä ja ehkä raapustelen jotain fiiliksiä siitä mikä toimi ja mikä ei. Yleensä vähän vähenee tällainen tarinointimotivaatio sitten reissun jälkeen, niin en lupaa mitään.
Jos on kysyttävää tai kommenttia, tutuilla tai vierailla, niin kyselkää ja kommentoikaa. Vastailen mieluusti.
-T
P.S. En ole vielä oikeesti mitään rautaperseajoja suunnitellut. Miusta ovat sellaiset aina olleet vähän hullua hommaa. Vaikka olisihan tuossa elokuussa se hyväntekeväisyysralli. Hmmmm... Lähtisikö joku seuraksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti