Torstaina ohjelmassa ei ollutkaan kaksipyöräisillä päristelyä eikä edes niiden katselua vaan silkkaa lomailua ja rentoutumista. Hotellin aivan hyvän aamiaisen jälkeen matkaseurueen vuokra-Yariksen keula kohti San Marinoa, tietenkin lyhyintä reittiä. Eli kohta seikkailimmekin samoja pikkuteitä mitä huristelin edellisenä päivänäkin. Eipä haittannut, sillä maisemat olivat sitä vaikuttavammat mitä lähemmäs San Marinoa päästiin. Miun ei tarvinnut edes ajaa vaan sain keskittyä neuvomiseen takapenkiltä. Litranen Yaris ei ollut kuulemma mikään ohjus, mutta hyvin kuljetti.
San Marinon keskusta sijaitsee Titan-vuorella (tai vastaava, kuulosti supersankareiden kodilta) ja asukkaita siellä on n. 30 000. Eli ihan kuin kotikaupungissa Imatralla. No vähän oli erilaista. Olihan ne kolme tornia hienot ja erityisesti se sijainti. Antaa kuvien puhua puolestaan.
Korkein kohta on 756 metriä merenpinnasta.
San Marino oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta itselleni jäi ainakin fiilis, että tuollainen pistokeikka riittää ihan hyvin. Me kiersimme ensin nuo kolme tornia ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Sai töllötellä maisemia alkuun rauhassa ilman valtavia turistilaumoja.
Sitten sen jälkeen joutikin takaisin Cattolicaan ja biitsille pötkölleen. Sää suosi ja biitsillä oli oikein mukavaa. Oluttakin sai, eli mikäs siellä pötkötellessä. Itse pysyttelin varjon alla, koska eiköhän sitä ehdi kuulan polttamaan radan vieressä tököttäessä perjantaista sunnuntaihin. Eli ei tullut pronssia koteloon. Tai ehkä vähän. Uikkaritkin jäi Suomeen niin uimassa käyn sitten seuraavalla reissulla. Kuvat jäi ottamatta, joten pitänee käydä perjantainakin hetki rantsussa, niin saa pakollisen biitsifoton.
Illalla hyvä pihvi ja karaokessa vähän Stephen Wolfia ja Bon Jovia. Mut lauloivat italiaksi, mutta turisti sai yrittää enkulla. Punaviinin ja Birra Moretin siivin lankomiehen kanssa päristiin mopoista ja voitettiin minisupermoton maailmanmestaruus. Tai siis ainakin puheiden perusteella.
Parkin kanssa säätäminen jatkui torstainakin pyörän siirtelemisellä ja maksun kanssa sekoiluilla, mikä nyt ei juurikaan haitannut, mutta hotla tarjosi miulle kuitenkin snäcksilautasen hyvitykseksi. Mukavaa porukkaa.
Perjantaina sitten seuraamaan pärinää Misanoon, tulee jännää.
San Marinon keskusta sijaitsee Titan-vuorella (tai vastaava, kuulosti supersankareiden kodilta) ja asukkaita siellä on n. 30 000. Eli ihan kuin kotikaupungissa Imatralla. No vähän oli erilaista. Olihan ne kolme tornia hienot ja erityisesti se sijainti. Antaa kuvien puhua puolestaan.
Korkein kohta on 756 metriä merenpinnasta.
San Marino oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta itselleni jäi ainakin fiilis, että tuollainen pistokeikka riittää ihan hyvin. Me kiersimme ensin nuo kolme tornia ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Sai töllötellä maisemia alkuun rauhassa ilman valtavia turistilaumoja.
Sitten sen jälkeen joutikin takaisin Cattolicaan ja biitsille pötkölleen. Sää suosi ja biitsillä oli oikein mukavaa. Oluttakin sai, eli mikäs siellä pötkötellessä. Itse pysyttelin varjon alla, koska eiköhän sitä ehdi kuulan polttamaan radan vieressä tököttäessä perjantaista sunnuntaihin. Eli ei tullut pronssia koteloon. Tai ehkä vähän. Uikkaritkin jäi Suomeen niin uimassa käyn sitten seuraavalla reissulla. Kuvat jäi ottamatta, joten pitänee käydä perjantainakin hetki rantsussa, niin saa pakollisen biitsifoton.
Illalla hyvä pihvi ja karaokessa vähän Stephen Wolfia ja Bon Jovia. Mut lauloivat italiaksi, mutta turisti sai yrittää enkulla. Punaviinin ja Birra Moretin siivin lankomiehen kanssa päristiin mopoista ja voitettiin minisupermoton maailmanmestaruus. Tai siis ainakin puheiden perusteella.
Parkin kanssa säätäminen jatkui torstainakin pyörän siirtelemisellä ja maksun kanssa sekoiluilla, mikä nyt ei juurikaan haitannut, mutta hotla tarjosi miulle kuitenkin snäcksilautasen hyvitykseksi. Mukavaa porukkaa.
Perjantaina sitten seuraamaan pärinää Misanoon, tulee jännää.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti