Heippa elikkäs iltaa! Kello koputtelee kymmentä ja ymmärtääkseni on keskiviikko. Tää päivä alkoi ja loppuukin samaisessa Hotel Adelessa Italian Livignossa. Kaikki pisteet hotellille. On mopotalli, baari ja ravintola. Pizza on hyvää, sen testasin eilen. Palvelukin on erinomaista. Tirolilaiset tuntuisivat olevan erityisen mukavaa sakkia.
Eilen illalla piirtelin naviin sellaisen noin 260 kilsan passolenkin Sveitsin mailla ja lopussa häämöttäisi sitten maailmankuulu Passo del Stelvio Italiassa. Siitä sitten samojen passojen kautta, jotka ehdinkin jo eilen ajaa, takaisin hotlalle. Tännehän ei tosiaan montaa reittiä pääse. Tän piti olla sellainen rento välipäivä. Ajamista pelkästään fiilistely- ja nautiskeluhengessä ilman kiirettä tai hotlan varailua. Noh, menihän se sinnepäin.
Pyörä liikahti tallista noin 9.30 ja olipas mukavaa lähteä ilman laukkuja. Ihan vaan ajelulle. Oli miulla tankkilaukku kuitenkin. Pyörät on vaan ihan älyttömän paljon kivempia ajaa ilman ekstrapainoa, vaikka menee ne laukutkin. Se ekstrapaino vähän niinkuin unohtuu, kunnes siitä pääsee eroon. Noh, suunta kohti Sveitsiä jonkin italialaispasson yli, jota pitkin täältä pääsee pois. Kaksi niitä on ja molemmat alkaa äffällä. No kuitenkin sitä pitkin, mitä en ollut vielä ajanut. Sveitsi tuli äkkiä vastaan, varmaan alle 20 kilsaa ja sitä myötä Bernina pass. Sveitsissä en ollutkaan aiemmin käynyt. Heti tuli selväksi kaksi asiaa: paikalliset ajaa lujaa, joten miksen miekin, sekä se, että paikallinen asfaltti on erinomaisessa kunnossa. Bernina oli älyttömän kiva ajaa. Päällä vähän lunta ja pikkuinen lätäkkö, niinkuin muillakin passoilla.
En pysähtynyt passon huipulla, joten maisemakuva alempaa saa riittää.
Karmee maisemaähky. Kaikkea voisi kuvata, mutta tuntuu, että nää vaan toistaa itseään. Maiseman evoluutio tai mikä luoja lieneekään on tehnyt jotain tosi oikein täälläpäin maailmaa. Oli miten oli, en valita.
Berninalta mukavan vauhdikasta tietä Albulasolaan ja siitä seuraavaksi Fluela ja Fuorn pass.
Sveitsissä tiet on vauhdikkaampia, kaarteet pyöreämpiä ja maisemat ehkä jopa komeempia kuin Italiassa, jos ei lasketa Italian isoimpia. Onhan ne hienoja. Sveitsissä oli tänään reissun parhaat ajopätkät. Nopeusrajoituksen rajoissa, ehkä välillä vähän yli, saa kurvailla ihan sydämensä kyllyydestä. Aina kun noita alppimökkejä katsoo, oli sitten Sveitsissä tai Italiassa, niin mieleen tulee Armanin laini: "Nää ihmiset asuu näin joka päivä." Hankala ymmärtää, että kaikilla täällä ei ole prätkää. Aika paljon oli tietöitä, mutta siinähän ne tiet paranevat entisestään.
Sveitsistä sitten takaisin Italiaan ja kerran olin piirrellyt naviin niin maltillisen pätkän, niin päätin vielä käydä kurkkaamassa paikallisen kellotornin keskellä Reschensee-järveä.
Ihan hitsin hieno paikka, mut internet on pilannut maailman. Olin nähnyt kuvan ja olihan se ihan tosi vaikuttava, mutta ois se ollut jännempi, jos en olisi etukäteen tiennyt miltä se näyttää. Noh, en kai mie olisi sinne osannutkaan ilman nettiä. Kiitos myös www.motocaching.net.
Kellotorni teki reissuun sellaset 25 kilsaa lisää yhteen suuntaan ja sitten kohti Stelviota. Stelvio on ehkä se tunnetuin alppitie ja näkyihän se porukan määrässä. Miusta Stelvio ei ollut niin erinomainen kokemus, mutta kuitenkin bucket list -juttuja motoreissaajalle. Oon ajanut parempiakin reittejä tällä reissulla. Ymmärrän kaikkea hehkutusra, sillä onhan siellä kuitenkin kaikki, mitä alpit tarjoaa yhdellä passolla: lunta, komeet maisemat, nopeita kurveja, joku 90 helvatan jyrkkää neulansilmää, fillareita, busseja, vesiputous, autoja ja muita prätkiä. Yleensä passon päällä on yksi hotelli ja kahvila, Stelvion päällä on kylällinen kahviloita ja hotelleja. Melkein 2700 metrin korkeudessa. Ja asiaa on varmasti auttanut se, että vuosia sitten Top Gear nimesi Stelvion maailman hienoimmaksi autoilutieksi. Itse kyllä epäilen, että autolla on välillä vähän liian ahdasta.
Siitä sitten hotellia kohti eiliseltä tuttua reittiä ja olihan jo vähän tympeää. Meikän rentoilupäivä Alpeilla oli sellaset reilu 300 kilsaa ja seitsemän tuntia. Yleensä sanovat, että 250 kilsaa on jees päivämatka ja 350 menee jo vähän duunista. Alpeilla siis, ei päde muuhun maailmaan.
Ahteri ja otsa saattaisivat siis jo arvostaa välipäivää. Otsa enemmän. Kypärä on alkanut ikävästi painaa otsasta ja pelkäänkin, että kohta siihen paikkaan ei enää tukka kasva. Luulen, että Juice oli aikanaan kova moottoripyörämies ja silläkin oli vähän kiristävä kypärä. Tää oli siis vähän liian pitkä päivä rennoksi päiväksi, mutta piti nyt käydä katsomassa se kellotorni kun oli olemassa mahdollisuus, että lähdenkin Comon kautta moikkaamaan Mattia Zugiin, mutta valitettavasti ei saatu kelloja synkronoitua. Ens kerralla!
Sellaisia pikkuisia matkavinkkejä annan väliin, että kun ostat usb-laturin pyörään, niin uusissa puhelimissa kannattaa käyttää niiden omaa piuhaa ja tsekata laturin ulosantama virta. Motonetin laturi pelaa huomattavasti paremmin kuin Bilteman vastaava ja vissiin vaikuttaa myös se, että käytänkö Huawein omaa vai Oneplussan piuhaa. Reissussa on kiva ominaisuus, että akut latautuvat nopeammin kuin tyhjenevät.
Toinen vinkki on se, että älä ikinä oleta, että tiedät mihin se seuraava mutka kääntyy ja kuinka jyrkästi. Välillä tiet yllättävät. Näitä stooreja saa lukea ihan riittämiin, kun on oletettu. Omat ajelut on kyl tän suhteen sujuneet tosi hyvin ja kaistalla on pysytty. Kop kop.
Se on myös jännä, että tänään kun menin Sveitsiin, niin lapset vilkuttivat matkamiehelle. Ihan niinkuin Slovakiassa viime kesänä. Heti tuntee olonsa tervetulleeksi.
Huomenna karavaani kulkee taas ja aattelin aloittaa Julierpassilla Sveitsissä, käydä Liechensteinissa kahveella ja jatkaa matkaa Itävallan puolelle esim. St. Antoniin. Yritän vetää kepeen päivän, mutta eiköhän se siitä veny. Se on jännä, et vaikka olisivat kuinka raskaita ne vikat kilsat ennen hotellia, niin aamulla mennään taas suu virneessä. Ellette ole huomanneet, niin mie vähän tykkään tästä pyörällä ajelemisesta.
Loppuun muutama Ferrari ja Aston, hyvää yötä!
-T
Eilen illalla piirtelin naviin sellaisen noin 260 kilsan passolenkin Sveitsin mailla ja lopussa häämöttäisi sitten maailmankuulu Passo del Stelvio Italiassa. Siitä sitten samojen passojen kautta, jotka ehdinkin jo eilen ajaa, takaisin hotlalle. Tännehän ei tosiaan montaa reittiä pääse. Tän piti olla sellainen rento välipäivä. Ajamista pelkästään fiilistely- ja nautiskeluhengessä ilman kiirettä tai hotlan varailua. Noh, menihän se sinnepäin.
Pyörä liikahti tallista noin 9.30 ja olipas mukavaa lähteä ilman laukkuja. Ihan vaan ajelulle. Oli miulla tankkilaukku kuitenkin. Pyörät on vaan ihan älyttömän paljon kivempia ajaa ilman ekstrapainoa, vaikka menee ne laukutkin. Se ekstrapaino vähän niinkuin unohtuu, kunnes siitä pääsee eroon. Noh, suunta kohti Sveitsiä jonkin italialaispasson yli, jota pitkin täältä pääsee pois. Kaksi niitä on ja molemmat alkaa äffällä. No kuitenkin sitä pitkin, mitä en ollut vielä ajanut. Sveitsi tuli äkkiä vastaan, varmaan alle 20 kilsaa ja sitä myötä Bernina pass. Sveitsissä en ollutkaan aiemmin käynyt. Heti tuli selväksi kaksi asiaa: paikalliset ajaa lujaa, joten miksen miekin, sekä se, että paikallinen asfaltti on erinomaisessa kunnossa. Bernina oli älyttömän kiva ajaa. Päällä vähän lunta ja pikkuinen lätäkkö, niinkuin muillakin passoilla.
En pysähtynyt passon huipulla, joten maisemakuva alempaa saa riittää.
Karmee maisemaähky. Kaikkea voisi kuvata, mutta tuntuu, että nää vaan toistaa itseään. Maiseman evoluutio tai mikä luoja lieneekään on tehnyt jotain tosi oikein täälläpäin maailmaa. Oli miten oli, en valita.
Berninalta mukavan vauhdikasta tietä Albulasolaan ja siitä seuraavaksi Fluela ja Fuorn pass.
Sveitsissä tiet on vauhdikkaampia, kaarteet pyöreämpiä ja maisemat ehkä jopa komeempia kuin Italiassa, jos ei lasketa Italian isoimpia. Onhan ne hienoja. Sveitsissä oli tänään reissun parhaat ajopätkät. Nopeusrajoituksen rajoissa, ehkä välillä vähän yli, saa kurvailla ihan sydämensä kyllyydestä. Aina kun noita alppimökkejä katsoo, oli sitten Sveitsissä tai Italiassa, niin mieleen tulee Armanin laini: "Nää ihmiset asuu näin joka päivä." Hankala ymmärtää, että kaikilla täällä ei ole prätkää. Aika paljon oli tietöitä, mutta siinähän ne tiet paranevat entisestään.
Sveitsistä sitten takaisin Italiaan ja kerran olin piirrellyt naviin niin maltillisen pätkän, niin päätin vielä käydä kurkkaamassa paikallisen kellotornin keskellä Reschensee-järveä.
Ihan hitsin hieno paikka, mut internet on pilannut maailman. Olin nähnyt kuvan ja olihan se ihan tosi vaikuttava, mutta ois se ollut jännempi, jos en olisi etukäteen tiennyt miltä se näyttää. Noh, en kai mie olisi sinne osannutkaan ilman nettiä. Kiitos myös www.motocaching.net.
Kellotorni teki reissuun sellaset 25 kilsaa lisää yhteen suuntaan ja sitten kohti Stelviota. Stelvio on ehkä se tunnetuin alppitie ja näkyihän se porukan määrässä. Miusta Stelvio ei ollut niin erinomainen kokemus, mutta kuitenkin bucket list -juttuja motoreissaajalle. Oon ajanut parempiakin reittejä tällä reissulla. Ymmärrän kaikkea hehkutusra, sillä onhan siellä kuitenkin kaikki, mitä alpit tarjoaa yhdellä passolla: lunta, komeet maisemat, nopeita kurveja, joku 90 helvatan jyrkkää neulansilmää, fillareita, busseja, vesiputous, autoja ja muita prätkiä. Yleensä passon päällä on yksi hotelli ja kahvila, Stelvion päällä on kylällinen kahviloita ja hotelleja. Melkein 2700 metrin korkeudessa. Ja asiaa on varmasti auttanut se, että vuosia sitten Top Gear nimesi Stelvion maailman hienoimmaksi autoilutieksi. Itse kyllä epäilen, että autolla on välillä vähän liian ahdasta.
Siitä sitten hotellia kohti eiliseltä tuttua reittiä ja olihan jo vähän tympeää. Meikän rentoilupäivä Alpeilla oli sellaset reilu 300 kilsaa ja seitsemän tuntia. Yleensä sanovat, että 250 kilsaa on jees päivämatka ja 350 menee jo vähän duunista. Alpeilla siis, ei päde muuhun maailmaan.
Ahteri ja otsa saattaisivat siis jo arvostaa välipäivää. Otsa enemmän. Kypärä on alkanut ikävästi painaa otsasta ja pelkäänkin, että kohta siihen paikkaan ei enää tukka kasva. Luulen, että Juice oli aikanaan kova moottoripyörämies ja silläkin oli vähän kiristävä kypärä. Tää oli siis vähän liian pitkä päivä rennoksi päiväksi, mutta piti nyt käydä katsomassa se kellotorni kun oli olemassa mahdollisuus, että lähdenkin Comon kautta moikkaamaan Mattia Zugiin, mutta valitettavasti ei saatu kelloja synkronoitua. Ens kerralla!
Sellaisia pikkuisia matkavinkkejä annan väliin, että kun ostat usb-laturin pyörään, niin uusissa puhelimissa kannattaa käyttää niiden omaa piuhaa ja tsekata laturin ulosantama virta. Motonetin laturi pelaa huomattavasti paremmin kuin Bilteman vastaava ja vissiin vaikuttaa myös se, että käytänkö Huawein omaa vai Oneplussan piuhaa. Reissussa on kiva ominaisuus, että akut latautuvat nopeammin kuin tyhjenevät.
Toinen vinkki on se, että älä ikinä oleta, että tiedät mihin se seuraava mutka kääntyy ja kuinka jyrkästi. Välillä tiet yllättävät. Näitä stooreja saa lukea ihan riittämiin, kun on oletettu. Omat ajelut on kyl tän suhteen sujuneet tosi hyvin ja kaistalla on pysytty. Kop kop.
Se on myös jännä, että tänään kun menin Sveitsiin, niin lapset vilkuttivat matkamiehelle. Ihan niinkuin Slovakiassa viime kesänä. Heti tuntee olonsa tervetulleeksi.
Huomenna karavaani kulkee taas ja aattelin aloittaa Julierpassilla Sveitsissä, käydä Liechensteinissa kahveella ja jatkaa matkaa Itävallan puolelle esim. St. Antoniin. Yritän vetää kepeen päivän, mutta eiköhän se siitä veny. Se on jännä, et vaikka olisivat kuinka raskaita ne vikat kilsat ennen hotellia, niin aamulla mennään taas suu virneessä. Ellette ole huomanneet, niin mie vähän tykkään tästä pyörällä ajelemisesta.
Loppuun muutama Ferrari ja Aston, hyvää yötä!
-T
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti