Aamulla hyvästelimme erinomaiseti palvelleen VV hotelin ja tehokkaan pakkaamisen jälkeen liikkeelle noin 9.30. Kyllä muuten osattiin huolella levittää kamppeemme kun oltiin paikallaan kahden yön verran, mutta pakkaus onnistui silti rutinoituneesti.
Radalla pyörät motoparkkiin ja kaikki meni sujuvasti. Maksoikin törkeät 2€ per pyörä, vaikka järkkärit eilen pelottelivatkin jopa 15 euron hinnoilla.
Siellä oli muutama muukin.
Brno circuit tarjosi erinomaista moottoripyöräviihdettä ja erityisesti meitä kiinnostanut supersport-luokka oli armottoman kova tykitys. Harmi, että Kallio racingin Cortese jäi hyvän väännön jälkeen kakkoseksi. Ei kuultu Maamme-laulua. Eemeli Lahti ajoi hienosti yhdennäksi ja samalla voitti oman luokkansa. Hyvä Eme! Kolmesatkujen startti käytiin vielä vilkaisemassa pääsuoralla ja samalla moikkaamassa Rekka-Penaa. Yhä nimi muutettu.
Katsomo oli täynnä näitä veijareita.
Sateen uhka oli ilmeinen ja kilsoja olisi vielä edessä, niin monien muiden tavoin mekin vetäydyimme prätkäparkkiin vetämään nahkaa päälle. Lämpöä oli muuten rapiat 30 ja nyt miulla on komiat punaiset käsivarret. Tosi punaiset, vaikka oli rasvaakin. Pyörät liikkeelle ja sitten kohti Puolaa. Heti liikkeelle päästyämme taivas aukeni ja satoi todella kovaa. Onneksi oli lämmin kuitenkin. Jälleen kerran emme laittaneet sadekamoja päälle etukäteen. Kuivuuhan ne kamat ajaessa, kun ei vaan kylmä tule. Eikä muuten tullut. Saappaissa alkaa silti olla hienoinen reissuaromi. Ne kun eivät oikein kuivu ajaessa. Kastuvat kyllä, erityisesti kun sataa varresta sisään.
Lepopäivän jälkeen matkavauhti oli hyvä ja touringperseet alkavat olla huippuunsa viritetyt. Kolmelta liikkeelle ja noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin saavuimme Lodziin, lähes keskelle Puolaa. Muutama kilsa yli 500 ja yksi kahdensadan kilsan stintti tultiin jopa yhtä soittoa. Lodz nyt vaan osui kartalla reitin varrelle eikä meillä ennen majoituksen varaamista ollut mitään hajua koko kylästä. Tässä kylässä onkin melkein 700 000 asukasta. Puolan liikenne on mielenkiintoista, mutta hyvin päästiin tänään. Poliisi on vahvasti läsnä ja kolarin aiheuttamissa jonoissa päästiin aika monta kilsaa splittaamaankin. Elämys sekin aina suomalaispojille.
Puolassa ja Tsekeissä on tosi paljon ötököitä.
Majoitus napattiin Bookingista, 39 eurolla neuvostonostalgiaa aamiaisella kahdelle hengelle. Huoneessa on jopa ilmastointi ja tunnelma on aikalailla erikoinen. Hieno paikka ja pyörätkin hotlan oven edessä suljetulla pysäköintialueella.
Kylillä piti käydä kebabilla, koska hotlan rafla oli jo kiinni. Samalla tuli nähtyä Euroopan pisin ostoskatu. Tai osa siitä. Meriitti sekin. Lodz siis nähty ja koettu.
Huomenna sitten yritetään Kaliningradiin ja tavoite olisi ehtiä museoituun sukellusveneeseen B-431 ennen klo 18. Jää nähtäväksi. Matkaa 450 kilsaa ja välissä Venäjän raja. Sukellusvene onkin kiinni tiistaina eli huomenna tai ei ollenkaan. Noh, jos jää näkemättä niin sitten jää. Näkeehän sen ulkoa kuitenkin. Kunhan nyt ensin päästään sinne Venäjälle. Kello soimaan 6.55, eli yritetään ihan tosissaan.
Öitä!
Radalla pyörät motoparkkiin ja kaikki meni sujuvasti. Maksoikin törkeät 2€ per pyörä, vaikka järkkärit eilen pelottelivatkin jopa 15 euron hinnoilla.
Siellä oli muutama muukin.
Brno circuit tarjosi erinomaista moottoripyöräviihdettä ja erityisesti meitä kiinnostanut supersport-luokka oli armottoman kova tykitys. Harmi, että Kallio racingin Cortese jäi hyvän väännön jälkeen kakkoseksi. Ei kuultu Maamme-laulua. Eemeli Lahti ajoi hienosti yhdennäksi ja samalla voitti oman luokkansa. Hyvä Eme! Kolmesatkujen startti käytiin vielä vilkaisemassa pääsuoralla ja samalla moikkaamassa Rekka-Penaa. Yhä nimi muutettu.
Katsomo oli täynnä näitä veijareita.
Sateen uhka oli ilmeinen ja kilsoja olisi vielä edessä, niin monien muiden tavoin mekin vetäydyimme prätkäparkkiin vetämään nahkaa päälle. Lämpöä oli muuten rapiat 30 ja nyt miulla on komiat punaiset käsivarret. Tosi punaiset, vaikka oli rasvaakin. Pyörät liikkeelle ja sitten kohti Puolaa. Heti liikkeelle päästyämme taivas aukeni ja satoi todella kovaa. Onneksi oli lämmin kuitenkin. Jälleen kerran emme laittaneet sadekamoja päälle etukäteen. Kuivuuhan ne kamat ajaessa, kun ei vaan kylmä tule. Eikä muuten tullut. Saappaissa alkaa silti olla hienoinen reissuaromi. Ne kun eivät oikein kuivu ajaessa. Kastuvat kyllä, erityisesti kun sataa varresta sisään.
Lepopäivän jälkeen matkavauhti oli hyvä ja touringperseet alkavat olla huippuunsa viritetyt. Kolmelta liikkeelle ja noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin saavuimme Lodziin, lähes keskelle Puolaa. Muutama kilsa yli 500 ja yksi kahdensadan kilsan stintti tultiin jopa yhtä soittoa. Lodz nyt vaan osui kartalla reitin varrelle eikä meillä ennen majoituksen varaamista ollut mitään hajua koko kylästä. Tässä kylässä onkin melkein 700 000 asukasta. Puolan liikenne on mielenkiintoista, mutta hyvin päästiin tänään. Poliisi on vahvasti läsnä ja kolarin aiheuttamissa jonoissa päästiin aika monta kilsaa splittaamaankin. Elämys sekin aina suomalaispojille.
Puolassa ja Tsekeissä on tosi paljon ötököitä.
Majoitus napattiin Bookingista, 39 eurolla neuvostonostalgiaa aamiaisella kahdelle hengelle. Huoneessa on jopa ilmastointi ja tunnelma on aikalailla erikoinen. Hieno paikka ja pyörätkin hotlan oven edessä suljetulla pysäköintialueella.
Kylillä piti käydä kebabilla, koska hotlan rafla oli jo kiinni. Samalla tuli nähtyä Euroopan pisin ostoskatu. Tai osa siitä. Meriitti sekin. Lodz siis nähty ja koettu.
Huomenna sitten yritetään Kaliningradiin ja tavoite olisi ehtiä museoituun sukellusveneeseen B-431 ennen klo 18. Jää nähtäväksi. Matkaa 450 kilsaa ja välissä Venäjän raja. Sukellusvene onkin kiinni tiistaina eli huomenna tai ei ollenkaan. Noh, jos jää näkemättä niin sitten jää. Näkeehän sen ulkoa kuitenkin. Kunhan nyt ensin päästään sinne Venäjälle. Kello soimaan 6.55, eli yritetään ihan tosissaan.
Öitä!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti