Tervepä terve!
Täällä sitä nyt sitten ollaan, Schwarzwaldin nurkilla. Mutta mihinkäs me jäätiin aiemmin? No niinpä niin, sinne laivalle. Siellä oli muuten tylsää. Perjantaipäivä koostui syömisestä, torkkumisesta ja töllön katselusta. Sitten kun näitä oli tehty riittävästi, niin syötiin, torkuttiin ja katseltiin vähän lisää töllöä. No tuli sitä käytyä myös saunassa.
Pitkän odottelun jälkeen se laiva sitten viimein saapui Traveen. Voi sitä riemukasta hetkeä, kun satamasta pääsimme taas tien päälle. Matkaa oli 300 kilsaa ja matkaan pääsimme hieman yli kymmenen illalla Saksan aikaa. Päämääränä oli Salzgitter, jossa yöpyisimme Robertin ja Yvonnen kämpillä. Pimeä laskeutui äkkiä, mutta lämpötila oli mukavat 20 astetta niin mikäs siinä oli ajellessa. Olihan tätä taas odotettu. Hampurin nurkille asti ehdittiin, kun ilma alkoi lämpenemään ja olisihan se pitänyt arvata, että kohta sataa. Satoihan se. Pimeä ja märkä autobahn ei ole erityisen kiva juttu. Ensimmäisellä huoltsikalla sitten pyörät seis ja tankkaamisen jälkeen saderojut niskaan. Samalle huoltsikalle saapui sitten enemmänkin Travesta lähteneitä motoristeja kaikki enemmän tai vähemmän samoihin puuhiin. Osa alkoi bongailemaan majoitusta ja toiset katosivat autobahnin pimeyteen sadepuvuissaan. Päädyimme Janin kanssa siihen, että pelkkä sadetakki riittää ja riittihän se, sillä sade taukosi noin 10 km stopin jälkeen. Kuivat tiet ja taas mentiin!
Matka eteni oikein mukavasti, kunnes Hannoverin kohdalla koko motari oli poikki. Hetken verran pohdimme, että mitäs nyt, mutta päädyimme kuitenkin seuraamaan suositeltua kiertotietä eikä lähdetty sooloilemaan. Matkalla ropsautti vielä kevyesti vettä ja bensaakin piti saada, niin ottihan meidän matka taas aikansa. Perillä olimme noin kahdelta aamuyöstä.
Robertilla ja Yvonnella oli oikein hieno kämppä ja pyörätkin saatiin parkkihalliin jemmaan. Muutama olut ja 15 vuoden kuulumiset ottivat sen verran aikaa, että päät painuivat tyynyyn vasta neljän tienoilla. Älyttömän mukavaa oli nähdä Robertia pitkästä aikaa! Yvonnekin oli mahdottoman mukava ja resuiset matkamiehet tunsivat olonsa hyvin tervetulleiksi.
Aamulla kello soi klo 9 ja maittavan aamiaisen jälkeen Robert lähti omalla prätkällään oppaaksi Harzin kansallispuistoon. Tiet olivat oikein hienoja, mutta sää ei suosinut sillä vuorella oli märkää ja todella sumuista.
Lähdössä!
Taustalla Harzin komein vuorimaisema. Kuulemma.
Kuva padolta Harzissa.
Harzista lähdimme laskettelemaan alaspäin toivoen kelin kirkastumista ja kyllähän se kirkastuikin. Muutama komea mutkatie ja pienen harharetken jälkeen päädyimme Janin kanssa siihen, että nyt pitää aloittaa tehokas siirtymä, jos meinaisimme illaksi ehtiä lähellekään Schwarzwaldia.
Otimme tien 81 kohti Nordhausenia (vahva suositus, hieno tie) ja sitten autobahnille. Robert saattoi meitä jonkin aikaa kunnes jatkoi takaisin kotiinpäin. Janin kanssa sitten painettiinkin loppupäivä ihan tosissamme. Baanaa, baanaa ja baanaa. Välillä mentiin reippaammin ja välillä hitaammin, mutta kaiken kaikkiaan matka eteni suht hyvin. Noin tunnin breikin pidimme Burger Kingissä ja varmaan puolisen tuntia meni sillan alla taivaan revettyä niskaamme.
Piikkikuski saapui pitelemään sadetta saman sillan alle.
Juuri ennen majoitusta kurvailimme muutamat mutkat ja kaiken kaikkiaan ajopäivästä jäi oikein hyvä maku. Säätöä ja seikkailua oli taas tarjolla. Perillä olimme klo 9 eli noin 600 km ajeluun kului meiltä tällä kertaa kymmenisen tuntia.
Majoituksen suhteen irroittelimme ja otimme omat huoneet, koska hintaeroa kahden hengen huoneeseen tuli vain reilu kymppi. Hotellilla ei ollut saapuessamme yhtään ketään, mutta ystävällinen miekkonen puhelimessa opasti avaimille ja kertoi, että jääkaapissa on olutta. Ottakaa, "not expensive". Noh, sehän nähdään aamulla. Tää kaveri osasi muutaman lauseen suomeakin ja ja olisi halutessamme hakenut naapurikylästä meille pitsatkin, mutta päätimme siirtyä nopsan suihkun jälkeen läheiseen ravintolaan. Ravintola sulki sitten ovensa juuri neniemme edestä ja eipä hotelliheppuakaan enää kehdannut häiritä, niin iltapalana toimivat myslipatukat ja yksi iltaolut.
Näkymä hotellin parvekkeelta.
Sellainen päivä tänään. Huomenna suhaillaan ympäri Mustaa metsää ja yritetään ehtiä Rekka-Penaa moikkaamaan ennen Sveitsin keikkaa.
Gute nacht!
Täällä sitä nyt sitten ollaan, Schwarzwaldin nurkilla. Mutta mihinkäs me jäätiin aiemmin? No niinpä niin, sinne laivalle. Siellä oli muuten tylsää. Perjantaipäivä koostui syömisestä, torkkumisesta ja töllön katselusta. Sitten kun näitä oli tehty riittävästi, niin syötiin, torkuttiin ja katseltiin vähän lisää töllöä. No tuli sitä käytyä myös saunassa.
Pitkän odottelun jälkeen se laiva sitten viimein saapui Traveen. Voi sitä riemukasta hetkeä, kun satamasta pääsimme taas tien päälle. Matkaa oli 300 kilsaa ja matkaan pääsimme hieman yli kymmenen illalla Saksan aikaa. Päämääränä oli Salzgitter, jossa yöpyisimme Robertin ja Yvonnen kämpillä. Pimeä laskeutui äkkiä, mutta lämpötila oli mukavat 20 astetta niin mikäs siinä oli ajellessa. Olihan tätä taas odotettu. Hampurin nurkille asti ehdittiin, kun ilma alkoi lämpenemään ja olisihan se pitänyt arvata, että kohta sataa. Satoihan se. Pimeä ja märkä autobahn ei ole erityisen kiva juttu. Ensimmäisellä huoltsikalla sitten pyörät seis ja tankkaamisen jälkeen saderojut niskaan. Samalle huoltsikalle saapui sitten enemmänkin Travesta lähteneitä motoristeja kaikki enemmän tai vähemmän samoihin puuhiin. Osa alkoi bongailemaan majoitusta ja toiset katosivat autobahnin pimeyteen sadepuvuissaan. Päädyimme Janin kanssa siihen, että pelkkä sadetakki riittää ja riittihän se, sillä sade taukosi noin 10 km stopin jälkeen. Kuivat tiet ja taas mentiin!
Matka eteni oikein mukavasti, kunnes Hannoverin kohdalla koko motari oli poikki. Hetken verran pohdimme, että mitäs nyt, mutta päädyimme kuitenkin seuraamaan suositeltua kiertotietä eikä lähdetty sooloilemaan. Matkalla ropsautti vielä kevyesti vettä ja bensaakin piti saada, niin ottihan meidän matka taas aikansa. Perillä olimme noin kahdelta aamuyöstä.
Robertilla ja Yvonnella oli oikein hieno kämppä ja pyörätkin saatiin parkkihalliin jemmaan. Muutama olut ja 15 vuoden kuulumiset ottivat sen verran aikaa, että päät painuivat tyynyyn vasta neljän tienoilla. Älyttömän mukavaa oli nähdä Robertia pitkästä aikaa! Yvonnekin oli mahdottoman mukava ja resuiset matkamiehet tunsivat olonsa hyvin tervetulleiksi.
Aamulla kello soi klo 9 ja maittavan aamiaisen jälkeen Robert lähti omalla prätkällään oppaaksi Harzin kansallispuistoon. Tiet olivat oikein hienoja, mutta sää ei suosinut sillä vuorella oli märkää ja todella sumuista.
Lähdössä!
Taustalla Harzin komein vuorimaisema. Kuulemma.
Kuva padolta Harzissa.
Harzista lähdimme laskettelemaan alaspäin toivoen kelin kirkastumista ja kyllähän se kirkastuikin. Muutama komea mutkatie ja pienen harharetken jälkeen päädyimme Janin kanssa siihen, että nyt pitää aloittaa tehokas siirtymä, jos meinaisimme illaksi ehtiä lähellekään Schwarzwaldia.
Otimme tien 81 kohti Nordhausenia (vahva suositus, hieno tie) ja sitten autobahnille. Robert saattoi meitä jonkin aikaa kunnes jatkoi takaisin kotiinpäin. Janin kanssa sitten painettiinkin loppupäivä ihan tosissamme. Baanaa, baanaa ja baanaa. Välillä mentiin reippaammin ja välillä hitaammin, mutta kaiken kaikkiaan matka eteni suht hyvin. Noin tunnin breikin pidimme Burger Kingissä ja varmaan puolisen tuntia meni sillan alla taivaan revettyä niskaamme.
Piikkikuski saapui pitelemään sadetta saman sillan alle.
Juuri ennen majoitusta kurvailimme muutamat mutkat ja kaiken kaikkiaan ajopäivästä jäi oikein hyvä maku. Säätöä ja seikkailua oli taas tarjolla. Perillä olimme klo 9 eli noin 600 km ajeluun kului meiltä tällä kertaa kymmenisen tuntia.
Majoituksen suhteen irroittelimme ja otimme omat huoneet, koska hintaeroa kahden hengen huoneeseen tuli vain reilu kymppi. Hotellilla ei ollut saapuessamme yhtään ketään, mutta ystävällinen miekkonen puhelimessa opasti avaimille ja kertoi, että jääkaapissa on olutta. Ottakaa, "not expensive". Noh, sehän nähdään aamulla. Tää kaveri osasi muutaman lauseen suomeakin ja ja olisi halutessamme hakenut naapurikylästä meille pitsatkin, mutta päätimme siirtyä nopsan suihkun jälkeen läheiseen ravintolaan. Ravintola sulki sitten ovensa juuri neniemme edestä ja eipä hotelliheppuakaan enää kehdannut häiritä, niin iltapalana toimivat myslipatukat ja yksi iltaolut.
Näkymä hotellin parvekkeelta.
Sellainen päivä tänään. Huomenna suhaillaan ympäri Mustaa metsää ja yritetään ehtiä Rekka-Penaa moikkaamaan ennen Sveitsin keikkaa.
Gute nacht!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti