Gut, besser, Gösser.
Kiva olla taas Itävallassa.
Aamulla nousimme hotlan aamupalalle jo puoli kahdeksan nurkilla. Paljon oli porukkaa ja kahvi laihaa, vaan muuten aamiainen oli erityisen hyvä. Taidettiin olla liikkeellä ysin maissa vaikka tallissa olimme säätämässä pyörien ja kamojen kanssa varmaan jo ennen ysiä. Aamut vaan aikaistuu aloittelevilla touringukoilla.
Ajelut alkoivat harhailulla Cortinasta ulos ja Leenalla tuntuikin olevan joku hämminki päällä koko ajan. Liekö mennyt myöhään yössä. Koko aamua oikeastaan leimasi navin oikuttelusta johtuva toistuva matkan keskeytyminen ja tästä johtuen ensimmäinen passokin Cortinan vierestä tuli kierrettyä pohjoisen kautta. Noh, tilalle tuli sitten kaksi uutta. Monte Croce ja San Antonio. Aivan kelvollisia molemmat. Ahkerasti harhailtiin ja maltillinen kilometrimäärä päivän reitin keski- tai loppupisteeseen Itävallan Villachiin oli vain kasvanut ensimmäisen tunnin aikana. Kannatti herätä aikaisin.
Itseasiassa ekan tunnin jälkeen olimme lähes Itävallan rajalla, vaan sehän ei ollut tarkoitus. Sloveniaanhan tässä oltiin ensin matkalla. Suunnitelmana oli siis ajella Slovenian kautta Villachiin ja miettiä siitä sitten jatkosuunnitelmia.
Italiassa passoja kertyi vyön alle edellämainittujen lisäksi ainakin Mauria ja varmana muitakin, mutta ei niitä muista, jos ei pysähdy räpsäisemään fotoa passokyltistä. Tänään ei enää kamerat räpsyneet kovin tiuhasti vaan jälleen kerran keskityimme olennaiseen eli niillä prätkillä pärräilyyn. Carpe diem, ja niin edelleen.
Slovenian raja lähestyi kaikesta säädöstä ja yllättävästä sateesta huolimatta hyvää vauhtia. Matkalla rajalle Sella Nevean kautta huomasimme, että pyörissä on 165 kilsaa mittarissa ja 68 km seuraavalle asemalle. Kulutukset ovat suht samaa luokkaa, mutta Kotarissa on isompi tankki joten ei meikäläisellä niin hätä ollut. Yammu sen sijaan kaipaisi bensaa viimeistään niillä main, mutta mielenrauhan vuoksi emme lähteneet riskeeraamaan vaan päätimme heittää pikkulenkin Tarvisioon ennen Sloveniaan menoa. Noh, bensaa ei löydy silloin kun tarvitaan, muuten kyllä aina ja jatkuvasti. Tomtomin löytämästä kolmesta asemasta eka oli Esso, toisessa meitä ei palveltu ja kolmas oli kiinni. Eli takaisin Essolle, vaikka nyt ei Super plussaa saataisikaan. Eipä toiminut kortti miehittämättömällä Essolla. Kyllähän niihin pitäisi viidelläkybällä mahtua, mutta ei mennyt kuin 47 euron edestä. Kyllä harmitti. Noh, toinen setelini olisi ollut femma. Taas kerran olimme taloudellisia silloin kun ei osattu sitä odottaa. Ihme laitteita. Reissun taloudellisimmat tankit ollaan vedetty autobaanalla varmaan +150 km/h. Siellä nää meni molemmat laitteet varmaan alle kuudella litralla per satku.
Noh, matka jatkui kuitenkin taas ja Sloveniaan päästiin. Sloveniassa oli tosi nättiä. Ekana ohjelmassa oli Mangart saddle, mutta sepä oli kiinni. Tällä kertaa Google maps oli väärässä ja olisi pitänyt uskoa Alpenportalia. Näytti hienolta, mutta valitettavasti sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.
Vesiputous lähes Sloveniassa.
Alppipurojen raikasta ja kirkasta vettä ihastelemassa.
Mangartin alapäästä.
Mangartilta kohti Vrsic passoa ja olihan maisemat Triglavin kansallispuistossa. Myös itse passo oli oikein hieno, vaikka sadetta seurailimmekin ja tiet olivat hieman kosteat sekä pomppuiset. Upea paikka, menkää käymään. Ylhäällä käyskenteli kovin tuttavallisia lampaita motoristeja tervehtimässä.
Vrsiciltä ajelimme sitten Itävaltaan ja matkalla jonkun pikkupasson yli. Wurst tai vastaava. Lounas oli taas syömättä ja suhasimme sitten suoraan Villachin keskustaan ja sattumalta parkkipaikan vieressä oli kebabravintola. Aterioinnin jälkeen päätimme jatkaa vielä tänään Nockalmstrassen läpi. 50 km sadeajelua, mutta Nockalmin nousu olikin kuiva. Mahtavaa! Harmi vaan, että Nockalmille ei pääse klo 18 jälkeen motukkapyörällä ja tässä vaiheessa kello koputteli jo varttia vaille seitsemää. Eli se jäi sitten huomisaamuun se.
Kymmenisen kilsaa takaisinpäin ja majatalosta molemmille omat huoneet, kerran hinta oli sama per yöpyjä yhden ja kahden hengen huoneissa. Pyörät talliin ja oikein hyvältä vaikuttaa. Aamiainen tietty kuuluu hintaan ja ei tämä ainakaan yli 40e per pää maksa. Katsotaan aamulla. Hotlanpitäjälläkin on prätkä tallissa, mukavan oloinen ukko.
Illallista saatiin perin itävaltalaisesta ravintolasta, schnitzeliä tietty ja maistuihan se. Hyvää palvelua, hyvää safkaa ja hyvää olutta.
Huomenna sitten Nockalm, Grossglockner ja ennen neljää yritetään ehtiä Kotkanpesään eli Saksaan tai Itävaltaan yöksi.
Öitä!
Morjens vaan!
Kiva olla taas Itävallassa.
Aamulla nousimme hotlan aamupalalle jo puoli kahdeksan nurkilla. Paljon oli porukkaa ja kahvi laihaa, vaan muuten aamiainen oli erityisen hyvä. Taidettiin olla liikkeellä ysin maissa vaikka tallissa olimme säätämässä pyörien ja kamojen kanssa varmaan jo ennen ysiä. Aamut vaan aikaistuu aloittelevilla touringukoilla.
Ajelut alkoivat harhailulla Cortinasta ulos ja Leenalla tuntuikin olevan joku hämminki päällä koko ajan. Liekö mennyt myöhään yössä. Koko aamua oikeastaan leimasi navin oikuttelusta johtuva toistuva matkan keskeytyminen ja tästä johtuen ensimmäinen passokin Cortinan vierestä tuli kierrettyä pohjoisen kautta. Noh, tilalle tuli sitten kaksi uutta. Monte Croce ja San Antonio. Aivan kelvollisia molemmat. Ahkerasti harhailtiin ja maltillinen kilometrimäärä päivän reitin keski- tai loppupisteeseen Itävallan Villachiin oli vain kasvanut ensimmäisen tunnin aikana. Kannatti herätä aikaisin.
Itseasiassa ekan tunnin jälkeen olimme lähes Itävallan rajalla, vaan sehän ei ollut tarkoitus. Sloveniaanhan tässä oltiin ensin matkalla. Suunnitelmana oli siis ajella Slovenian kautta Villachiin ja miettiä siitä sitten jatkosuunnitelmia.
Italiassa passoja kertyi vyön alle edellämainittujen lisäksi ainakin Mauria ja varmana muitakin, mutta ei niitä muista, jos ei pysähdy räpsäisemään fotoa passokyltistä. Tänään ei enää kamerat räpsyneet kovin tiuhasti vaan jälleen kerran keskityimme olennaiseen eli niillä prätkillä pärräilyyn. Carpe diem, ja niin edelleen.
Slovenian raja lähestyi kaikesta säädöstä ja yllättävästä sateesta huolimatta hyvää vauhtia. Matkalla rajalle Sella Nevean kautta huomasimme, että pyörissä on 165 kilsaa mittarissa ja 68 km seuraavalle asemalle. Kulutukset ovat suht samaa luokkaa, mutta Kotarissa on isompi tankki joten ei meikäläisellä niin hätä ollut. Yammu sen sijaan kaipaisi bensaa viimeistään niillä main, mutta mielenrauhan vuoksi emme lähteneet riskeeraamaan vaan päätimme heittää pikkulenkin Tarvisioon ennen Sloveniaan menoa. Noh, bensaa ei löydy silloin kun tarvitaan, muuten kyllä aina ja jatkuvasti. Tomtomin löytämästä kolmesta asemasta eka oli Esso, toisessa meitä ei palveltu ja kolmas oli kiinni. Eli takaisin Essolle, vaikka nyt ei Super plussaa saataisikaan. Eipä toiminut kortti miehittämättömällä Essolla. Kyllähän niihin pitäisi viidelläkybällä mahtua, mutta ei mennyt kuin 47 euron edestä. Kyllä harmitti. Noh, toinen setelini olisi ollut femma. Taas kerran olimme taloudellisia silloin kun ei osattu sitä odottaa. Ihme laitteita. Reissun taloudellisimmat tankit ollaan vedetty autobaanalla varmaan +150 km/h. Siellä nää meni molemmat laitteet varmaan alle kuudella litralla per satku.
Noh, matka jatkui kuitenkin taas ja Sloveniaan päästiin. Sloveniassa oli tosi nättiä. Ekana ohjelmassa oli Mangart saddle, mutta sepä oli kiinni. Tällä kertaa Google maps oli väärässä ja olisi pitänyt uskoa Alpenportalia. Näytti hienolta, mutta valitettavasti sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.
Vesiputous lähes Sloveniassa.
Alppipurojen raikasta ja kirkasta vettä ihastelemassa.
Mangartin alapäästä.
Mangartilta kohti Vrsic passoa ja olihan maisemat Triglavin kansallispuistossa. Myös itse passo oli oikein hieno, vaikka sadetta seurailimmekin ja tiet olivat hieman kosteat sekä pomppuiset. Upea paikka, menkää käymään. Ylhäällä käyskenteli kovin tuttavallisia lampaita motoristeja tervehtimässä.
Vrsiciltä ajelimme sitten Itävaltaan ja matkalla jonkun pikkupasson yli. Wurst tai vastaava. Lounas oli taas syömättä ja suhasimme sitten suoraan Villachin keskustaan ja sattumalta parkkipaikan vieressä oli kebabravintola. Aterioinnin jälkeen päätimme jatkaa vielä tänään Nockalmstrassen läpi. 50 km sadeajelua, mutta Nockalmin nousu olikin kuiva. Mahtavaa! Harmi vaan, että Nockalmille ei pääse klo 18 jälkeen motukkapyörällä ja tässä vaiheessa kello koputteli jo varttia vaille seitsemää. Eli se jäi sitten huomisaamuun se.
Kymmenisen kilsaa takaisinpäin ja majatalosta molemmille omat huoneet, kerran hinta oli sama per yöpyjä yhden ja kahden hengen huoneissa. Pyörät talliin ja oikein hyvältä vaikuttaa. Aamiainen tietty kuuluu hintaan ja ei tämä ainakaan yli 40e per pää maksa. Katsotaan aamulla. Hotlanpitäjälläkin on prätkä tallissa, mukavan oloinen ukko.
Illallista saatiin perin itävaltalaisesta ravintolasta, schnitzeliä tietty ja maistuihan se. Hyvää palvelua, hyvää safkaa ja hyvää olutta.
Huomenna sitten Nockalm, Grossglockner ja ennen neljää yritetään ehtiä Kotkanpesään eli Saksaan tai Itävaltaan yöksi.
Öitä!
Morjens vaan!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti