Здравствуйте!
Täällä vaan ollaan Kaliningradissa! Mahtavaa! Itselläni on jonkinlainen soft spot suurta Venäjää kohtaan ja jotenkin tämä maa osaa aina yllättää, turhauttaa, ärsyttää ja ihastuttaa. Laitan kyllä täysin vanhempien piikkiin. Oispa jaksanut vielä opiskella kieltä silloin nuorempana. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta työläämpää. Noh, osaan mie kyrilliset ja silläkin pääsee jo aika pitkälle. Ja Kaliningradissa toimii aika hyvin myös enkku plus meikän kelvoton saksa.
Kello soi aamulla klo 6.55 ja aamiaisen sekä Venäjän tullilappujen täyttelyn jälkeen pääsimme liikkeelle joskus kasin-puoli ysin tienoilla. Heti alkuun vetästiin kepeä parisataa kilsaa puolalaista motaria. Matka sujui ja kelikin oli miellyttävän viileä. Lodzista poistuminen vei kyllä oman aikansa. Keli oli mukavan viileä ja pohjoisemmassa meinasi mennä turhankin viileäksi, kun käännyimme Gdanskiin vievältä maksumotarilta kohti Malborkia ja sadepisarat olivat jälleen kerran kypärän kokoisia. Kilsan verran päästiin maksukopilta, kun päätettiin vetää sadetakit niskaan. Hyvin ajoimme sadetta karkuun ja tankkaustauolla nakkasinkin sadetakin sivulaukkuun. Kahvikupponen oli kuitenkin liikaa ja sade saavutti meidät ennenkuin ehdin majoitusta bookata. Äkkiä karkuun saderintamaa ja loppupäivän saimmekin ajella kuivassa säässä.
Ennen rajaa vielä tankit täyteen Yammun sanelemasta pakosta, vaikka kotari onkin ollut janoisempi lähiaikoina. Hieman alkoi jo jännittää ennen rajaa ja ilmassa oli jälleen kerran seikkailun tuntua. Puolan raja meni hyvin vaivattomasti vaikka systeemi olikin hyvin samanlainen kuin tutussa Svetogorskissa. Itse Venäjän tullia kohtaan odotukset olivat hieman skeptiset, että mitenhän tämä nyt sitten menee.
Tullin ensimmäisellä puomilla ukko löi meille valkoiset laput kouraan ja tuumas, et "Straight to passport control.". Vaikutti lupaavalta. Autoilevalle puolalaisella antoi punaisen kortin. Täytyyhän valkoisen olla parempi, eikö?
Vihreälle linjalle siis ja passikontrollin sekä laukkutarkastuksen, tai pikemminkin laukkuvilkaisun jälkeen siirsivätkin meidät sitten ihan omalle kaistallemme. Paikalle saapui oikein mukava ja nuori enkkua puhuva tullimies, joka oli tilattu paikalle auttamaan meitä ajoneuvolappujen kanssa. Tässä vaiheessa vedimme ässät hihasta eli valmiiksi täytetyt ajoneuvolaput. Nuori mies oli oikein positiivisesti yllättynyt ja kehaisikin vähän mopomatkaajia nohevasta suoriutumisesta. Vähän korjauskynää ja laput ok. Pyörät käyntiin ja eteenpäin. Viimeisellä puomilla vielä keräsivät valkeat kortit pois, joiden käyttötarkoitus ei meille ihan auennut. Nyt oltiin kuitenkin Venäjällä!
Tie kohti Kaliningradia oli erinomaisessa kunnossa suht lähelle kaupunkia, jossa sitten tien kunto romahti reippaasti. Kaliningradissa koimme kevyttä navisekoilua ja vauhdikasta, mutta kohteliasta liikennettä. Monttujen suhteen kannattaa pitää silmät auki. Voivat nimittäin olla aika syviä. Navi johdatti meidät umpikujaan, jossa kuitenkin iloinen parkkivahti availi portin ja huikkasi, että Hotel Kaliningradissa ollaan. Hienoa!
Hotellimme.
Kamppeet heitimme olalle ja sitten sisällepäin. Onhan muuten oikein hieno hotelli erinomaisella sijainnilla. Booking tarjosi huoneen kahdelle 86€ aamiaisella ja 58€ ilman aamiaista. Buukkasin ilman aamiaista ja sovin aamiaisen tiskillä. Koko hommeli tuli maksamaan alle 70€. Hyvä meidän joukkue!
Huoneessa nopsa suihku ja kohti sukellusvenettä B-431. Museo lopettaisi lipunmyynnin klo 17.30 ja peseytymisen jälkeenkin näytti oikein hyvältä. Hyvin ehdittiin talsien ja aikaa jäi ylikin. Kerrankin.
Sukellusvene oli oikein hieno, suosittelen. Eikä ollut kallis, 300 ruplaa per turisti.
Siitä sitten hotlan alaravintolaan sapuskalle ja illalla kävimme vielä tarkastamassa Voiton aukion. Matkalla huoneeseen vetästiin yöpalaa alaravintolasta ja sitten päät tyynyyn.
Huomenna ajellaan Kuurinkynkään kautta Latviaan tai Viroon, tarkastellaan matkan etenemistä sitten tien päällä. Kovaa vauhtia kotia kohti kuitenkin. Kotarin vähenevä moottoriöljy ja Yammun kovasti kuluva takarengas voivat vielä aiheuttaa mutkia matkaan sillai huonolla tavalla.
Kaliningrad on hieno paikka. Mm-kisat näkyvät hienosti katukuvassa, vaikka vähän on selvästi kiire saada hommat pulkkaan. Olisi hienoa jäädä aistimaan tunnelmaa, mutta tällä kertaa koti kutsuu. Taas tultiin tänäänkin yli 450 kilsaa lähemmäs kotia ja muutakin ehdittiin.
Nyt unta, niin jaksaa taas huomenna. доброй ночи!
Täällä vaan ollaan Kaliningradissa! Mahtavaa! Itselläni on jonkinlainen soft spot suurta Venäjää kohtaan ja jotenkin tämä maa osaa aina yllättää, turhauttaa, ärsyttää ja ihastuttaa. Laitan kyllä täysin vanhempien piikkiin. Oispa jaksanut vielä opiskella kieltä silloin nuorempana. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta työläämpää. Noh, osaan mie kyrilliset ja silläkin pääsee jo aika pitkälle. Ja Kaliningradissa toimii aika hyvin myös enkku plus meikän kelvoton saksa.
Kello soi aamulla klo 6.55 ja aamiaisen sekä Venäjän tullilappujen täyttelyn jälkeen pääsimme liikkeelle joskus kasin-puoli ysin tienoilla. Heti alkuun vetästiin kepeä parisataa kilsaa puolalaista motaria. Matka sujui ja kelikin oli miellyttävän viileä. Lodzista poistuminen vei kyllä oman aikansa. Keli oli mukavan viileä ja pohjoisemmassa meinasi mennä turhankin viileäksi, kun käännyimme Gdanskiin vievältä maksumotarilta kohti Malborkia ja sadepisarat olivat jälleen kerran kypärän kokoisia. Kilsan verran päästiin maksukopilta, kun päätettiin vetää sadetakit niskaan. Hyvin ajoimme sadetta karkuun ja tankkaustauolla nakkasinkin sadetakin sivulaukkuun. Kahvikupponen oli kuitenkin liikaa ja sade saavutti meidät ennenkuin ehdin majoitusta bookata. Äkkiä karkuun saderintamaa ja loppupäivän saimmekin ajella kuivassa säässä.
Ennen rajaa vielä tankit täyteen Yammun sanelemasta pakosta, vaikka kotari onkin ollut janoisempi lähiaikoina. Hieman alkoi jo jännittää ennen rajaa ja ilmassa oli jälleen kerran seikkailun tuntua. Puolan raja meni hyvin vaivattomasti vaikka systeemi olikin hyvin samanlainen kuin tutussa Svetogorskissa. Itse Venäjän tullia kohtaan odotukset olivat hieman skeptiset, että mitenhän tämä nyt sitten menee.
Tullin ensimmäisellä puomilla ukko löi meille valkoiset laput kouraan ja tuumas, et "Straight to passport control.". Vaikutti lupaavalta. Autoilevalle puolalaisella antoi punaisen kortin. Täytyyhän valkoisen olla parempi, eikö?
Vihreälle linjalle siis ja passikontrollin sekä laukkutarkastuksen, tai pikemminkin laukkuvilkaisun jälkeen siirsivätkin meidät sitten ihan omalle kaistallemme. Paikalle saapui oikein mukava ja nuori enkkua puhuva tullimies, joka oli tilattu paikalle auttamaan meitä ajoneuvolappujen kanssa. Tässä vaiheessa vedimme ässät hihasta eli valmiiksi täytetyt ajoneuvolaput. Nuori mies oli oikein positiivisesti yllättynyt ja kehaisikin vähän mopomatkaajia nohevasta suoriutumisesta. Vähän korjauskynää ja laput ok. Pyörät käyntiin ja eteenpäin. Viimeisellä puomilla vielä keräsivät valkeat kortit pois, joiden käyttötarkoitus ei meille ihan auennut. Nyt oltiin kuitenkin Venäjällä!
Tie kohti Kaliningradia oli erinomaisessa kunnossa suht lähelle kaupunkia, jossa sitten tien kunto romahti reippaasti. Kaliningradissa koimme kevyttä navisekoilua ja vauhdikasta, mutta kohteliasta liikennettä. Monttujen suhteen kannattaa pitää silmät auki. Voivat nimittäin olla aika syviä. Navi johdatti meidät umpikujaan, jossa kuitenkin iloinen parkkivahti availi portin ja huikkasi, että Hotel Kaliningradissa ollaan. Hienoa!
Hotellimme.
Kamppeet heitimme olalle ja sitten sisällepäin. Onhan muuten oikein hieno hotelli erinomaisella sijainnilla. Booking tarjosi huoneen kahdelle 86€ aamiaisella ja 58€ ilman aamiaista. Buukkasin ilman aamiaista ja sovin aamiaisen tiskillä. Koko hommeli tuli maksamaan alle 70€. Hyvä meidän joukkue!
Huoneessa nopsa suihku ja kohti sukellusvenettä B-431. Museo lopettaisi lipunmyynnin klo 17.30 ja peseytymisen jälkeenkin näytti oikein hyvältä. Hyvin ehdittiin talsien ja aikaa jäi ylikin. Kerrankin.
Sukellusvene oli oikein hieno, suosittelen. Eikä ollut kallis, 300 ruplaa per turisti.
Siitä sitten hotlan alaravintolaan sapuskalle ja illalla kävimme vielä tarkastamassa Voiton aukion. Matkalla huoneeseen vetästiin yöpalaa alaravintolasta ja sitten päät tyynyyn.
Huomenna ajellaan Kuurinkynkään kautta Latviaan tai Viroon, tarkastellaan matkan etenemistä sitten tien päällä. Kovaa vauhtia kotia kohti kuitenkin. Kotarin vähenevä moottoriöljy ja Yammun kovasti kuluva takarengas voivat vielä aiheuttaa mutkia matkaan sillai huonolla tavalla.
Kaliningrad on hieno paikka. Mm-kisat näkyvät hienosti katukuvassa, vaikka vähän on selvästi kiire saada hommat pulkkaan. Olisi hienoa jäädä aistimaan tunnelmaa, mutta tällä kertaa koti kutsuu. Taas tultiin tänäänkin yli 450 kilsaa lähemmäs kotia ja muutakin ehdittiin.
Nyt unta, niin jaksaa taas huomenna. доброй ночи!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti