Aamu alkoi aurinkoisessa Tiranossa italiaisen rouvan b&b Il Ricciossa. Kielimuuri oli valtava, mutta yhteistyöllä ja enkkua puhuvilla sukulaisilla selviää mistä vaan. Aamiainen oli italialaisen makea, mutta tarjolla oli oikein maukasta kahvia ja appelsiinimehu puristettiin ihan paikan päällä. Oikein hyvä!
Startti tapahtui hieman myöhempään kuin normaalisti, sillä pyörät kaipasivat hellää huolenpitoa. Eli ketjut kireälleja oilerit täyteen. Kotarille lisäksi pieni hörppy Motorexiä. Mikäs siinä oli hotlan alakerrassa touhuillessa.
Liikkeelle pääsimme vähän yli kymmenen. B&b Il Riccio Tiranossa. Vahva suositus.
Päivän reitti seuraili ensin ss38-tietä, jolla myös kuuluisa Passo del Stelvio sijaitsee. Itse ajelin Stelvion yli viime kesänä, enkä oikein lämmennyt. Eri suunnasta kylläkin. Nyt oli hiljaisempaa ja ajosuunta oli mielestäni parempi näin lännestä itään. Kypäräkameratkin olivat nauhoittamassa ja saatoimme nousussa innostua kevyesti kaahailemaan Janin kanssa. Rajoitusten mukaan tietty. Mikä muuten taitaa olla koko Stelvion 90 km/h. Ihana Italia. Oli siis hyvä ajelu! Aurinkokin paisteli ja hellelukemia koputeltiin lähes koko päivän. Alla Stelvion kuva-antia. Ehkä joskus videokin.
Pakolliset poseeraukset eli pönötykset.
Stelviolta laskettelimme sitten tasaiseen tahtiin kohti Meranoa. Tässä vaiheessa Yammu alkoi jo tosissaan huutelemaan menoveden perään, tosin ekaa kertaa tässä reissussa. Kaksi Essoa eivät meille kelvanneet, mutta kolmas asema jo kelpasi. Kortti taas ei kelvannut sille asemalle. Onneksi kylmää käteistäkin löytyi ja neljällä kybällä saimme molempiin pyöriin reilu 10 litraa super plus premium -bensaa. Taas kelpasi painaa eteenpäin. Jani ehti huoltamon ukonkin kanssa bondaamaan, kun ukko innostui Yamahasta ja tuntui tietävän pyörän specsit melko hyvin. Jännää on se, että karmaisevaksi bensasyöpöksi mollattu Yammu menee aikalailla samalla kulutuksella kuin Kotarikin. Yleensä ero on ehkä desin-kaksi Itävallan eduksi, mutta viimeisimmällä tankilla olin saanut jopa litran verran enemmän kulumaan kuin Yammu-Jani. Kyllä, miun mielestä tällaset jutut ovat jänniä.
Aikaa näytti olevan päivän ajeluihin vähintäänkin riittämiin, joten teimme Meranon kohdalle pienen lenkin, kun eräs pätkä näytti kartalla oikein hyvältä. Ja kas, sehän oli jo viime kesältä tuttu Gampen pass. Erinomainen vetopätkä. Hakkasi helteisessä laaksossa surraamisen tsiljoona-nolla.
Gampenin jälkeen kohti Bolzanoa ja Bolzanossa suoritimme, tai siis minä suoritin, päivän pakollisen eksymisen. Oli muuten ihan omaa hölmöyttä eikä edes voi navi-Leenaa syyttää. Muuten meillä sujuikin Leenan kanssa kuin tanssi vain. Bolzanosta pätkä autostradaa, niin pääsi Janikin kokemaan maksukoppisäätämisen. Tai ei päässyt, kun mie kysyin, että voinko maksaa molemmat laput kerralla. -Si!, sanoi maksukoppiukko. Noh, samalla kortilla niitä kahta 70 sentin laskua ei voinut maksaa joten toisen maksoin sitten 20 euron setelillä. Ihana Italia.
Autostradalta sitten Gardena passolle ja nyt oltiinkin jo Dolomiittien syvässä syleilyssä. Maisemat olivat jylhiä ja tiet hienoja. Jotkut paremmassa ja jotkut huonommassa kunnossa. Lisäksi kierrettiin ainakin Falzarego, Campolongo ja Col di Lana. Oli noita kai muitakin, mutta kun ei muista.
Passo Gardenalta selällään maaten.
Falzaregon huipun vieressä sijaitsee 1. Maailmansodan museo. Ihan kuin Bäfässä.
Ennen Falzaregoa alkoi sataa tihuttaa ja lämpötilakin tippui melkein hellelukemista reiluun kymppiin. Paitaa ja sadetakkia vaan päälle, niin taas pärjäsi oikein hyvin. Booking auki ja majoituksen etsintään. Sehän löytyi sieltä mistä oli tarkoituskin eli Cortina d'Ampezzosta. Neljän staran hotla 85,5 e kahdelta yhteensä aamiaisella. Ja on muuten kiva hotelli. Kohtelevat kuin kuninkaallista ja huoneessa on tilaa vaikka muille jakaa. Pyörätkin pääsivät taas talliin yöksi. Perillä oltiin jo ennen seiskaa eli kiirekään ei ehtinyt puseroon. Pyykkäämäänkin ehdin ja kamat alkavatkin olla jo kuivia.
Kaupungilla pyörähdettiin pizzalla ja calzonella sekä spekuloimassa jatkosuunnitelmia. Huomenna matka itään jatkuu ja Slovenian kautta olisi tarkoitus siirtyä Itävaltaan.
Hyvin menee, mutta menköön!
Tschüss!
Startti tapahtui hieman myöhempään kuin normaalisti, sillä pyörät kaipasivat hellää huolenpitoa. Eli ketjut kireälleja oilerit täyteen. Kotarille lisäksi pieni hörppy Motorexiä. Mikäs siinä oli hotlan alakerrassa touhuillessa.
Liikkeelle pääsimme vähän yli kymmenen. B&b Il Riccio Tiranossa. Vahva suositus.
Päivän reitti seuraili ensin ss38-tietä, jolla myös kuuluisa Passo del Stelvio sijaitsee. Itse ajelin Stelvion yli viime kesänä, enkä oikein lämmennyt. Eri suunnasta kylläkin. Nyt oli hiljaisempaa ja ajosuunta oli mielestäni parempi näin lännestä itään. Kypäräkameratkin olivat nauhoittamassa ja saatoimme nousussa innostua kevyesti kaahailemaan Janin kanssa. Rajoitusten mukaan tietty. Mikä muuten taitaa olla koko Stelvion 90 km/h. Ihana Italia. Oli siis hyvä ajelu! Aurinkokin paisteli ja hellelukemia koputeltiin lähes koko päivän. Alla Stelvion kuva-antia. Ehkä joskus videokin.
Pakolliset poseeraukset eli pönötykset.
Stelviolta laskettelimme sitten tasaiseen tahtiin kohti Meranoa. Tässä vaiheessa Yammu alkoi jo tosissaan huutelemaan menoveden perään, tosin ekaa kertaa tässä reissussa. Kaksi Essoa eivät meille kelvanneet, mutta kolmas asema jo kelpasi. Kortti taas ei kelvannut sille asemalle. Onneksi kylmää käteistäkin löytyi ja neljällä kybällä saimme molempiin pyöriin reilu 10 litraa super plus premium -bensaa. Taas kelpasi painaa eteenpäin. Jani ehti huoltamon ukonkin kanssa bondaamaan, kun ukko innostui Yamahasta ja tuntui tietävän pyörän specsit melko hyvin. Jännää on se, että karmaisevaksi bensasyöpöksi mollattu Yammu menee aikalailla samalla kulutuksella kuin Kotarikin. Yleensä ero on ehkä desin-kaksi Itävallan eduksi, mutta viimeisimmällä tankilla olin saanut jopa litran verran enemmän kulumaan kuin Yammu-Jani. Kyllä, miun mielestä tällaset jutut ovat jänniä.
Aikaa näytti olevan päivän ajeluihin vähintäänkin riittämiin, joten teimme Meranon kohdalle pienen lenkin, kun eräs pätkä näytti kartalla oikein hyvältä. Ja kas, sehän oli jo viime kesältä tuttu Gampen pass. Erinomainen vetopätkä. Hakkasi helteisessä laaksossa surraamisen tsiljoona-nolla.
Gampenin jälkeen kohti Bolzanoa ja Bolzanossa suoritimme, tai siis minä suoritin, päivän pakollisen eksymisen. Oli muuten ihan omaa hölmöyttä eikä edes voi navi-Leenaa syyttää. Muuten meillä sujuikin Leenan kanssa kuin tanssi vain. Bolzanosta pätkä autostradaa, niin pääsi Janikin kokemaan maksukoppisäätämisen. Tai ei päässyt, kun mie kysyin, että voinko maksaa molemmat laput kerralla. -Si!, sanoi maksukoppiukko. Noh, samalla kortilla niitä kahta 70 sentin laskua ei voinut maksaa joten toisen maksoin sitten 20 euron setelillä. Ihana Italia.
Autostradalta sitten Gardena passolle ja nyt oltiinkin jo Dolomiittien syvässä syleilyssä. Maisemat olivat jylhiä ja tiet hienoja. Jotkut paremmassa ja jotkut huonommassa kunnossa. Lisäksi kierrettiin ainakin Falzarego, Campolongo ja Col di Lana. Oli noita kai muitakin, mutta kun ei muista.
Passo Gardenalta selällään maaten.
Falzaregon huipun vieressä sijaitsee 1. Maailmansodan museo. Ihan kuin Bäfässä.
Ennen Falzaregoa alkoi sataa tihuttaa ja lämpötilakin tippui melkein hellelukemista reiluun kymppiin. Paitaa ja sadetakkia vaan päälle, niin taas pärjäsi oikein hyvin. Booking auki ja majoituksen etsintään. Sehän löytyi sieltä mistä oli tarkoituskin eli Cortina d'Ampezzosta. Neljän staran hotla 85,5 e kahdelta yhteensä aamiaisella. Ja on muuten kiva hotelli. Kohtelevat kuin kuninkaallista ja huoneessa on tilaa vaikka muille jakaa. Pyörätkin pääsivät taas talliin yöksi. Perillä oltiin jo ennen seiskaa eli kiirekään ei ehtinyt puseroon. Pyykkäämäänkin ehdin ja kamat alkavatkin olla jo kuivia.
Kaupungilla pyörähdettiin pizzalla ja calzonella sekä spekuloimassa jatkosuunnitelmia. Huomenna matka itään jatkuu ja Slovenian kautta olisi tarkoitus siirtyä Itävaltaan.
Hyvin menee, mutta menköön!
Tschüss!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti