Moro!
Hommat oli vähintäänkin valmiina ensimmäisenä aamuna eikä tarvinnut turhia hötkyillä. Hyvä meidän tiimi! Jani tärähti sovitusti kympin maissa mestoille ja startti tapahtui lähes aikataulun mukaisesti klo 11.05. Kahvitkin ehdimme nauttia ja turhat kamerat piilottaa Janin lukittaviin sivulaukkuihin. Selfietikun ostin jo viime reissulle, mutta ujona poikana en kehdannut käyttää. Nyt otin löysät pois heti. Kaikki kikat käyttöön ja kortit pöytään. Nyt tykitetään!
No ei muuta kuin liikkeelle. Matka sujui vaivatta. Onhan sitä ennenkin Helsinkiin ajettu. Aikaakin varasimme nelisen tuntia. Matkalla huomioimme, että touringukkojen charmikkaasti kypsentyessä myös välineet kehittyvät. Toisaalta allekirjoittaneen ja Jani Koviksen ekasta yhteisestä reissusta myös pelkät matkaratsut ovat rahalliselta arvoltaan kasvaneet, köh, sanottakoon että merkittävästi. Mutta kyllä se on se kokemus, joka on valttia.
Vaivatta mentiin ja Kuninkaantiellä tankattiin miehet ja pyörät. Kiirekin alkoi hiipiä ukkojen nahkoihin. Ei muuta kuin vaijeria tiukemmalle ja kohti Vuosaarta. Kehä kolmoselle, niinhän me just sovittiin.
Ei sitten menty kehän liittymästä, kun luotettiin naviin. "Matkailu avartaa" sanoo isäni aina eksyessään ja niin miekin. Seuraavasta liittymästä matka olikin mutkikkaampi ja pidempi, mutta perille päästiin. Aikaa Check-inin sulkeutumiseen jäi ruhtinaallisesti varttitunti, mutta kuka noita laskee.
Jonossa oli aikas monta muutakin kaksirenkaista.
Sisään päästiin ja pyörien sitomisen jälkeen ihmettelemään Finnlinesin viihtymistarjontaa. Välimerellinen buffet maistui, mutta kuntoilu ei, joten keskityimme spottailemaan laivoja ja nauttimaan baarin antimista.
Tällä laivalla on älyttömän tylsää. Onneksi buffetissa samaan pöytään sattui kaksi mukavaa motukkaharrastajaa ja ilta kuluikin oikein rattoisasti reissu- ja mopokokemuksia vaihtaessa. Terkut vaan Man-saarelle matkaaville Jannelle ja Teemulle Turk.., eikäku Vantaalle! Pahoittelut, jos luette.
Laivan lähtiessä täräytin lomamainoksen Faceen ja saksalainen lukioaikojen tuttu Robert kutsui meidät kylään Salzgitteriin, joten sinne siis huomenna. Siinähän se tulee kuitattua muutama Harzin mutkatie samalla ja tosi mukava nähdä Robertia pitkästä aikaa. Eihän edellisestä kerrasta ole kuin noin 15 vuotta.
Vähän tulee pitkä iltapuhde, mutta tämän päivän tylsäilyn jälkeen varmasti taas ajo maistuu.
Netti tällä laivalla toimii kovin vaihtelevasti eli illalla pääsi vielä Viron verkkoon ja nyt oottelen Ruotsin verkkoa. Finnlines myisi wifiä 7e/tunti, mutta se toimii kuulemma yhtä hyvin kuin eräässä toisessa minulle tutussa paikassa. Pärjäähän sitä ilmankin, mutta tämän tekstin voisin päräyttää julkisuuteen vielä ennen aamiaista.
Kello siis koputtelee Suomen yhdeksää aamulla ja lautan pitäisi kolahtaa satamaan Saksan 21.30. Siitä sitten selkä kyyryssä kohti Salzgitteria. Tulee piiitkä päivä ennenkuin edes istutaan pyörien päällä.
Seuraavan kerran ehkä sitten huomenillalla Etelä-Saksasta, ellei unettomuus vaivaa ensi yönä.
-T
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti