Hyvää iltaa!
Aamu sarasti Schwartzwaldissa ja ilta pimeni Sveitsin Alpeilla Göschenenin kylässä. Pitkä päivä, mutta tällä kertaa saimme jopa illallista.
Aamu alkoi hyvällä aamiaisella, joka todellakin tuli tarpeeseen illan paaston jälkeen. Täytetyt sämpylät maistuivat ja taas jaksaisi ajaa moottoripyörällä vaikkapa koko päivän. Kamppeet pyöriin kiinni ja liikkeelle! Kelikin oli sen verran lämmin, että lämpökerraston sai jo heivata sivulaukkuun.
Aluksi pyörähdimme Gaggenaun kylässä ja siitä Gernsbachiin, jossa Jani asusteli joskus nuorena poikana opiskellessaan ammattiinsa. Samannäköistä kuulemma oli kuin ennenkin. Muisteloiden jälkeen jatkoimme kohti tietä b500 (Schwarzwaldhochstrasse kansankieliseltä nimeltään muistaakseni) ja mutkiahan riitti itse tiellä b500 sekä ennen että jälkeenkin. Näillä seuduilla saisi kulumaan muutamankin ajopäivän. Oli nastaa.
Meikä selfietikuttaa kuin ois 2010!
No niin, sekin siis tuli nähtyä ja vuorossa oli taas improvisoitu ohjelmanumero eli seuraavaksi lähdimme kohti Schliengenin kylää ihmettelemään Kallio Racingin rekkaa, sen rekan kuskia ja Motogp-kisakin saatiin katsottua samalla. Hyvä reissu ja Rekka-Pena (nimi muutettu) tarjosi kahvikupposet ja mainiot omppulimpparit. Sinne mennessä meikä ja Leena oli jälleen ylennetty navigointivastuuseen ja ajoimme vahingossa Ranskaan(!). Tulipahan käytyä. Navigointivastuu siirtyikin sitten Schliengenin jälkeen takaisin Janille ja Tomtomille, jotka aamunkin reitityksen hoitivat kunniakkaasti.
Siitä sitten kohti Sveitsiä. Saksalainen liikennekulttuuri on muuteksiin mitä parhainta. Saksa kohteli muutenkin meitä hyvin. Hieno maa.
Sveitsissä, jos haluaa ajella motaria, niin pitäisi ostaa vignette vuodeksi, joka kustantaa noin 35 euroa. No myöpä ei sellasiin suostuta, vaan ajelimme sitten Tomtomin avulla maksuttomia teitä Baselin nurkilta Zugin ja Luzernin tienoille ja siitä Andermattiin. Olihan paljon kyliä. Ja sveitsiläinen muuten noudattaa rajoituksia. Prikulleen. Niin mekin, koska kuulemma rangaistukset ovat tähtitieteellisiä eli jotain samaa luokkaa kuin liikennekulttuurimaa Suomessa. Aikaa siis kului ja tympeä viidenkybän jauhaminen meinasi jo viedä miehistä elämänilon, kunnes pikkuhiljaa horisontissa näkyi toivoa. Alpit, sielläkö ne siintävät?
Ja kyllä! Yllättäen erään tunnelin jälkeen maisema meinasi räjäyttää tajunnan. Hyvä, että pyörien päällä kestettiin. Oli lumihuippuvuorta, järveä, tunnelia ja ties mitä. Sääkin vain jatkoi suosimistaan ja lämpötilat heiluivat koko päivän hellelukemissa. Kypäräkameroita ei olla vielä jaksettu kaivella esiin, niin liikkeestä ei kuvamateriaalia ole kertynyt. Sen verran mukavaa on ajella ilman kuvaamispaineita, että taidan jatkaa samalla linjalla.
Sitten kiivettiin ja kiivettin kohti Andermattia. Maisemat eikun komistuivat ja tiessäkin oli taas niitä kaivattuja mutkia sekä kaiken taajamaköröttämisen jälkeen ihana 80 km/h nopeusrajoitus.
Perille päästiin ja hotla oli tarkoitus hoitaa lennosta, koska Sveitsissä mobiilidata on kallista. Hotellien hinnat olivat kuitenkin mielestämme törkeitä vaikka tyhjää oli lähes kaikkialla. Hinnat alkaen 150 frangia eli noin 130 euroa kahdelta hengeltä. Noh, ympäri ajeluun ja ovelta ovelle kyselyyn kyllästyttyämme päädyimme tilaamaan kahvit eräästä Andermattin raflasta, josta löytyi myös wifi. Booking.com hoiti homman ja sadalla frangilla (n. 87 €) kämppä ja aamiainen kahdelle naapurikylästä. Bookingin kautta siis taas myös jatkossa.
Illan vika tankkaus.
Majoitusta etsimässä.
Kaikesta säädöstä johtuen kello oli taas yhdeksän, kun ukot olivat valmiita ruokailuhommiin. Taas oli ilmassa pelko, että illallinen jää syömättä. Tähän olimme sentään varautuneet ja syöneet suht tuhdit sämpylät aiemmin, mutta kyllä ihminen vaan kaipaa oikeaa ateriaa. Ravintolan kokki oli kuulemma juuri vetämässä takkia päälle, mutta suostui vielä meille kokkaamaan makkarapannut. Hyvää oli ja samalla kelpasi tuijotella vuoria sekä nauttia luzernilaista oravaolutta.
Bratwurst pfanne.
Sellaista tänään. Huomenna passotellaan Sveitsissä ja illaksi Italiaan. Lähistön korkeimmat tiet ovat vielä kiinni johtuen poikkeuksellisen lumisesta talvesta, joten mekin joudamme eteenpäin ja kohti Dolomiitteja.
Nyt päätä tyynyyn, että jaksaa huomenna taas painaa. Tänään olimme liikkeellä hieman yhdeksän jälkeen ja pyörät pysähtyivät hotellille noin 12h myöhemmin. Liikkeessä pyörät olivat hieman alle 8 h ja kilsoja tuli reilu 400. Ei kuulosta paljolta, mutta ajapa itse Sveitsin läpi kiertäen epäilemättä jokaisen mahdollisen taajaman ja kylän kautta.
Hyvä päivä, hyviä juttuja ja nastaa on. Toivottavasti huomennakin keli suosii.
Öitä!
-T
Aamu sarasti Schwartzwaldissa ja ilta pimeni Sveitsin Alpeilla Göschenenin kylässä. Pitkä päivä, mutta tällä kertaa saimme jopa illallista.
Aamu alkoi hyvällä aamiaisella, joka todellakin tuli tarpeeseen illan paaston jälkeen. Täytetyt sämpylät maistuivat ja taas jaksaisi ajaa moottoripyörällä vaikkapa koko päivän. Kamppeet pyöriin kiinni ja liikkeelle! Kelikin oli sen verran lämmin, että lämpökerraston sai jo heivata sivulaukkuun.
Aluksi pyörähdimme Gaggenaun kylässä ja siitä Gernsbachiin, jossa Jani asusteli joskus nuorena poikana opiskellessaan ammattiinsa. Samannäköistä kuulemma oli kuin ennenkin. Muisteloiden jälkeen jatkoimme kohti tietä b500 (Schwarzwaldhochstrasse kansankieliseltä nimeltään muistaakseni) ja mutkiahan riitti itse tiellä b500 sekä ennen että jälkeenkin. Näillä seuduilla saisi kulumaan muutamankin ajopäivän. Oli nastaa.
Meikä selfietikuttaa kuin ois 2010!
No niin, sekin siis tuli nähtyä ja vuorossa oli taas improvisoitu ohjelmanumero eli seuraavaksi lähdimme kohti Schliengenin kylää ihmettelemään Kallio Racingin rekkaa, sen rekan kuskia ja Motogp-kisakin saatiin katsottua samalla. Hyvä reissu ja Rekka-Pena (nimi muutettu) tarjosi kahvikupposet ja mainiot omppulimpparit. Sinne mennessä meikä ja Leena oli jälleen ylennetty navigointivastuuseen ja ajoimme vahingossa Ranskaan(!). Tulipahan käytyä. Navigointivastuu siirtyikin sitten Schliengenin jälkeen takaisin Janille ja Tomtomille, jotka aamunkin reitityksen hoitivat kunniakkaasti.
Siitä sitten kohti Sveitsiä. Saksalainen liikennekulttuuri on muuteksiin mitä parhainta. Saksa kohteli muutenkin meitä hyvin. Hieno maa.
Sveitsissä, jos haluaa ajella motaria, niin pitäisi ostaa vignette vuodeksi, joka kustantaa noin 35 euroa. No myöpä ei sellasiin suostuta, vaan ajelimme sitten Tomtomin avulla maksuttomia teitä Baselin nurkilta Zugin ja Luzernin tienoille ja siitä Andermattiin. Olihan paljon kyliä. Ja sveitsiläinen muuten noudattaa rajoituksia. Prikulleen. Niin mekin, koska kuulemma rangaistukset ovat tähtitieteellisiä eli jotain samaa luokkaa kuin liikennekulttuurimaa Suomessa. Aikaa siis kului ja tympeä viidenkybän jauhaminen meinasi jo viedä miehistä elämänilon, kunnes pikkuhiljaa horisontissa näkyi toivoa. Alpit, sielläkö ne siintävät?
Ja kyllä! Yllättäen erään tunnelin jälkeen maisema meinasi räjäyttää tajunnan. Hyvä, että pyörien päällä kestettiin. Oli lumihuippuvuorta, järveä, tunnelia ja ties mitä. Sääkin vain jatkoi suosimistaan ja lämpötilat heiluivat koko päivän hellelukemissa. Kypäräkameroita ei olla vielä jaksettu kaivella esiin, niin liikkeestä ei kuvamateriaalia ole kertynyt. Sen verran mukavaa on ajella ilman kuvaamispaineita, että taidan jatkaa samalla linjalla.
Sitten kiivettiin ja kiivettin kohti Andermattia. Maisemat eikun komistuivat ja tiessäkin oli taas niitä kaivattuja mutkia sekä kaiken taajamaköröttämisen jälkeen ihana 80 km/h nopeusrajoitus.
Perille päästiin ja hotla oli tarkoitus hoitaa lennosta, koska Sveitsissä mobiilidata on kallista. Hotellien hinnat olivat kuitenkin mielestämme törkeitä vaikka tyhjää oli lähes kaikkialla. Hinnat alkaen 150 frangia eli noin 130 euroa kahdelta hengeltä. Noh, ympäri ajeluun ja ovelta ovelle kyselyyn kyllästyttyämme päädyimme tilaamaan kahvit eräästä Andermattin raflasta, josta löytyi myös wifi. Booking.com hoiti homman ja sadalla frangilla (n. 87 €) kämppä ja aamiainen kahdelle naapurikylästä. Bookingin kautta siis taas myös jatkossa.
Illan vika tankkaus.
Majoitusta etsimässä.
Kaikesta säädöstä johtuen kello oli taas yhdeksän, kun ukot olivat valmiita ruokailuhommiin. Taas oli ilmassa pelko, että illallinen jää syömättä. Tähän olimme sentään varautuneet ja syöneet suht tuhdit sämpylät aiemmin, mutta kyllä ihminen vaan kaipaa oikeaa ateriaa. Ravintolan kokki oli kuulemma juuri vetämässä takkia päälle, mutta suostui vielä meille kokkaamaan makkarapannut. Hyvää oli ja samalla kelpasi tuijotella vuoria sekä nauttia luzernilaista oravaolutta.
Bratwurst pfanne.
Sellaista tänään. Huomenna passotellaan Sveitsissä ja illaksi Italiaan. Lähistön korkeimmat tiet ovat vielä kiinni johtuen poikkeuksellisen lumisesta talvesta, joten mekin joudamme eteenpäin ja kohti Dolomiitteja.
Nyt päätä tyynyyn, että jaksaa huomenna taas painaa. Tänään olimme liikkeellä hieman yhdeksän jälkeen ja pyörät pysähtyivät hotellille noin 12h myöhemmin. Liikkeessä pyörät olivat hieman alle 8 h ja kilsoja tuli reilu 400. Ei kuulosta paljolta, mutta ajapa itse Sveitsin läpi kiertäen epäilemättä jokaisen mahdollisen taajaman ja kylän kautta.
Hyvä päivä, hyviä juttuja ja nastaa on. Toivottavasti huomennakin keli suosii.
Öitä!
-T
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti