Morjens!
Aamupala oli jälleen kerran oikein jees ja pyörätkin olivat säilyneet julkisessa parkissa. Tehokkaina ukkoina meillä oli kamat läjässä jo hyvissä ajoin ja Kotkanpesällä eli Kehlsteinhausilla olimme jo hieman ennen yhdeksää. Kamppeet lukkoon ja busseille. Kaksi bussilippua kustansi 33 € ja rapiat. Prätkäparkki maksoi 3 € per pyörä.
Ilma oli helteinen ja nahkahousut liimasivat ikävästi ihoon kiinni aamusta asti, mutta nyt touhutaan turistijuttuja kerran sille tielle lähdettiin. Ja kyllähän Baijerissa kuuluukin notkua nahkahousuissa, oli helle tai ei. Bussia jouduimme odottelemaan ja jonottelemaan parikyt minsaa. Bussimatka ylös oli oikein komeaa maisemaa. Hissimatka oli ehkä siistein juttu ja olihan itse Kehlsteinhauskin pytinki oikein komealla paikalle. Komeet maisemat, mutta melkein viikon kun on surrannut Alppeja ylös ja alas, niin ei mitenkään säväyttävä kokemus. Kerran kannattaa ehdottomasti käydä ja erityisesti silloin, jos ei ole muuten päässyt vuorenhuippuja näkemään. Onhan siinä mestassa myös boonuksena kolmannen valtakunnan leima, joka luo paikkaan omanlaistaan tunnelmaa.
Hissitunneli.
Itse Kehlsteinhaus aka Kotkanpesä.
Selfie.
10.35 bussilla alas ja hieman 11 jälkeen pärrät liikkeelle. Ohjelmassa Postalm panoramastrasse ja tiukka siirtymä Brnoon. Postalm maksoi femman per pyörä ja oli ihan metka. Hyvä vetotie, mutta irtosoraa oli tiellä tosi paljon. Lisäksi muutamissa kurveissa on itävaltalaisten suosimia metallisia sadevesiritilöitä, jotka voivat aiheuttaa kaksipyöräisille ikäviä yllätyksiä. Ihan ylimmälle tasanteelle ei menty, koska tiellä oli lehmiä ja hevosia. Päätimme antaa elukoiden olla rauhassa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Noin 100 m tasanteelta kuitenkin käytiin ja nythän ei tosiaan kyseessä ollut mikään vuorenhuippu.
Sitten keulat kohti Brnoa ja hetken päästä edessä avautui itävaltalainen autobaana, jossa jostain syystä ajetaan parhaimmillaan 170, vaikka rajoitus on 130. Baanaa vedettiinkin oikein tosissaan ja ekalla stintillä jopa meille poikkeuksellisen pitkä 175 kilsaa ilman taukoja. Itävallan läpi vedettiin siis motaria ja ruokatauon jälkeen vähän lisää motaria. Tsekin rajan jälkeen pitkälti samallalailla ja majoituskin löytyi iisisti. Pieni kunniakierros kuitenkin vedettiin kaupungin ympäri, kuten tapoihin kuuluu.
Majoitus oli varattu etukäteen VV hotel garnista ja tämähän on oikein mukava paikka. Hommat toimii ja pyörätkin löysi paikat lukitulta sisäpihalta. Oikein hyvä. Hintakin on mukava noin 130 € per 2 yötä kahdelta reissaajalta. Aamiainen kuuluu tietty hintaan.
Jani pönöttää hotellin parkissa.
Illalla nautimme burgerit kylillä ja ihastelimme Brnon vanhaa ja uutta sekoittavaa keskustaa. Oikein eläväisen tuntuinen kylä. Pitkään emme taaskaan jaksaneet, vaan suht hyvissä ajoin hotellille pötkölleen.
Tänään ajoimme melkein 500 kilsaa ja aika kivuttomasti tultiin. Tylsää oli hetkittäin ja järkyttävän kuuma koko päivän. Huomenna sitten vaan katsellaan Autodromolla kun muut ajaa täysiä.
Koko reissun osalta mittariin pyörähti 3500 kilsaa ja himaan on melkein pari tonnia, että onhan tässä ajeltu ja sunnuntaina taas jatketaan suorituspainotteisesti kohti Kaliningradia.
Öitä!
Aamupala oli jälleen kerran oikein jees ja pyörätkin olivat säilyneet julkisessa parkissa. Tehokkaina ukkoina meillä oli kamat läjässä jo hyvissä ajoin ja Kotkanpesällä eli Kehlsteinhausilla olimme jo hieman ennen yhdeksää. Kamppeet lukkoon ja busseille. Kaksi bussilippua kustansi 33 € ja rapiat. Prätkäparkki maksoi 3 € per pyörä.
Ilma oli helteinen ja nahkahousut liimasivat ikävästi ihoon kiinni aamusta asti, mutta nyt touhutaan turistijuttuja kerran sille tielle lähdettiin. Ja kyllähän Baijerissa kuuluukin notkua nahkahousuissa, oli helle tai ei. Bussia jouduimme odottelemaan ja jonottelemaan parikyt minsaa. Bussimatka ylös oli oikein komeaa maisemaa. Hissimatka oli ehkä siistein juttu ja olihan itse Kehlsteinhauskin pytinki oikein komealla paikalle. Komeet maisemat, mutta melkein viikon kun on surrannut Alppeja ylös ja alas, niin ei mitenkään säväyttävä kokemus. Kerran kannattaa ehdottomasti käydä ja erityisesti silloin, jos ei ole muuten päässyt vuorenhuippuja näkemään. Onhan siinä mestassa myös boonuksena kolmannen valtakunnan leima, joka luo paikkaan omanlaistaan tunnelmaa.
Hissitunneli.
Itse Kehlsteinhaus aka Kotkanpesä.
Selfie.
10.35 bussilla alas ja hieman 11 jälkeen pärrät liikkeelle. Ohjelmassa Postalm panoramastrasse ja tiukka siirtymä Brnoon. Postalm maksoi femman per pyörä ja oli ihan metka. Hyvä vetotie, mutta irtosoraa oli tiellä tosi paljon. Lisäksi muutamissa kurveissa on itävaltalaisten suosimia metallisia sadevesiritilöitä, jotka voivat aiheuttaa kaksipyöräisille ikäviä yllätyksiä. Ihan ylimmälle tasanteelle ei menty, koska tiellä oli lehmiä ja hevosia. Päätimme antaa elukoiden olla rauhassa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Noin 100 m tasanteelta kuitenkin käytiin ja nythän ei tosiaan kyseessä ollut mikään vuorenhuippu.
Sitten keulat kohti Brnoa ja hetken päästä edessä avautui itävaltalainen autobaana, jossa jostain syystä ajetaan parhaimmillaan 170, vaikka rajoitus on 130. Baanaa vedettiinkin oikein tosissaan ja ekalla stintillä jopa meille poikkeuksellisen pitkä 175 kilsaa ilman taukoja. Itävallan läpi vedettiin siis motaria ja ruokatauon jälkeen vähän lisää motaria. Tsekin rajan jälkeen pitkälti samallalailla ja majoituskin löytyi iisisti. Pieni kunniakierros kuitenkin vedettiin kaupungin ympäri, kuten tapoihin kuuluu.
Majoitus oli varattu etukäteen VV hotel garnista ja tämähän on oikein mukava paikka. Hommat toimii ja pyörätkin löysi paikat lukitulta sisäpihalta. Oikein hyvä. Hintakin on mukava noin 130 € per 2 yötä kahdelta reissaajalta. Aamiainen kuuluu tietty hintaan.
Jani pönöttää hotellin parkissa.
Illalla nautimme burgerit kylillä ja ihastelimme Brnon vanhaa ja uutta sekoittavaa keskustaa. Oikein eläväisen tuntuinen kylä. Pitkään emme taaskaan jaksaneet, vaan suht hyvissä ajoin hotellille pötkölleen.
Tänään ajoimme melkein 500 kilsaa ja aika kivuttomasti tultiin. Tylsää oli hetkittäin ja järkyttävän kuuma koko päivän. Huomenna sitten vaan katsellaan Autodromolla kun muut ajaa täysiä.
Koko reissun osalta mittariin pyörähti 3500 kilsaa ja himaan on melkein pari tonnia, että onhan tässä ajeltu ja sunnuntaina taas jatketaan suorituspainotteisesti kohti Kaliningradia.
Öitä!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti