Ei sitten ehditty Kotkanpesään. Sulkevat pirulaiset sen jo klo 16. Oikein suorittamalla oltaisiin ehkä ehdittykin, mutta nyt ollaan kuitenkin lomalla. Mennään aamusta ja sitten tuutataan vähän tiukemmin Brnoon.
Elikkäs, aamulla oltiin Bad Kirchenheimissa ja aamupala oli oikein mainio. Majataloa pitävä harrikkaukko löi pöytään 70 euron laskun ja tiketit Nockalmstrasselle. Muuten ne ois ollu 12 euroa per pyörä elikkäs hiton hyvä diili. Wasserer oli hotellin nimi. Etuliitteenä Frühstück ja jotain muuta. Todella hyvä mesta, jos ei 70-luvulla poltetun röökin haju haittaa. Jälleen kerran vahva suositus.
Pyörät liikkeelle ja suorinta tietä Nockalmstrasselle. Keli oli kuivahko, mutta vähän puolihölmö. Hyvä vetotie kuivalla ja maisematkin oikein komeita. Ehdottomasti käymisen arvoinen.
Nockalmin jälkeen siirtymä kohti Grossglockneria. Timanttisen hieno mutkatiesiirtymä motarille ja vignetetkin ostettiin. Hinta oli kohtuullinen 5,40 per pyörä. "Siellä on kurja keli" sano harrikkaukko Grossglocknerista ja niinhän siellä oli. Mutta ei kaikkialla.
Hieman ennen nousua maisema näytti sen verran synkältä, että harkitsimme jo sadepukujen pukemista. Ei laitettu ennenkuin alkoi sataa. Ei tietenkään, koska ei se sade välttämättä osu kohdalle. No nyt osui. Nousu Kaiser Franz Josef Höhelle eli jäätikköä ihmettelemään oli tietöiden ja rankan kaatosateen myötä tavallaan moottoripyöräelämys. Tällä kertaa katselimme jäätikköä parkkihallin ikkunasta.
Sumukin nousi ja usko oli kova, että ei tämä sää nyt tästä huonontua voi. Eikä muuten voinutkaan vaan laskukiidon alettua jo ensimmäisen tunnelin kohdalla alkoi aurinko tuikkia. Auringon paisteessa ja tien kuivuessa nousimme ihanaa mutkatietä kohti Edelweißspitzeä. Olihan hyvää ajelua. Tähän liittyy sellainen hassu juttu, että jotenkin onnistuin tuon Edelweißspitzen Biker's pointin viime vuonna missaamaan, kun ajattelin, että ei sinne mukulakivelle saa ajaa. Ei se aina lähde. Tiedän, hitto miten dorka jätkä. Onneksi tuli mentyä uudestaan ja sekin nähtyä. Kelikin oli Spitzellä kirkas ja aurinkoinen. Maisemat olivat ehdottomasti reissun parhaimpia.
Alaspäin olikin jo lähes kuivaa ja reippaasti mentiinkin. Vaikka GG maksaa 26 € per pyörä, on se mielestäni kevyesti sen arvoinen. Ainakin kerran tai kaksi.
Aikaa meni huipulla sen verran reilusti, että tuskin olisimme ehtineet edes puristamalla Kehlsteinhausiin ennen kello neljää. Kauas ei jääty, mutta päätettiin ottaa rennosti lomaillen eli tauko kahvin ja leipien merkeissä Itävallassa. Bensaa piti saada vielä ennen Saksaa ja vaikka kylissä bensa olisikin halpaa, niin meidän seurue päätti ostaa motarin varresta varmaan maan kalleinta. Mutta oli sentään 102-oktaanista Super premium plussaa.
Saksan puolella kevyessä sateessa suhailtiin vielä Rossfeld panoramastrasse, joka maksoi 4,50 per pyörä ja oli oikein hieno, vaikkakin lyhyt.
Siitä sitten Berchtesgadeniin majoituksesta vääntämään ja bookingin hinta todellakin oli alempi kuin paikan päällä. Bookattiin sitten Bookingista sama hotelli kerran respa näin kehotti. Aikaisin oltiin perillä ja onneksi hotellissa oli ravintola, sillä loppuillan sateli vettä. Samassa hotellissa asusteli myös suomalainen road trip -porukka, jonka kanssa oli oikein mukava tarinoida. Pyörät valitettavasti jäivät julkiseen parkkiin, mutta nyt ei oikein ollut vaihtoehtoja. Eivätköhän ne siinä kestä.
Huomenna sitten aamulla Kehlsteinhaus heti kun ehditään ja siitä sitten Brnoon Wsbk-kisoihin. Ehkäpä matkalla vielä Postalm panoramastrasse.
Hyvä päivä. Tosi hyvä. Melkein nelisensataa kilsaa tultiin ja yhtään ei tänään painanut mihinkään. Viikon verran vielä jatketaan, mutta Alpit alkavat olla tämän reissun suhteen nähty. Kulttuuri- ja urheiluosio alkakoon.
Öitä!
Elikkäs, aamulla oltiin Bad Kirchenheimissa ja aamupala oli oikein mainio. Majataloa pitävä harrikkaukko löi pöytään 70 euron laskun ja tiketit Nockalmstrasselle. Muuten ne ois ollu 12 euroa per pyörä elikkäs hiton hyvä diili. Wasserer oli hotellin nimi. Etuliitteenä Frühstück ja jotain muuta. Todella hyvä mesta, jos ei 70-luvulla poltetun röökin haju haittaa. Jälleen kerran vahva suositus.
Pyörät liikkeelle ja suorinta tietä Nockalmstrasselle. Keli oli kuivahko, mutta vähän puolihölmö. Hyvä vetotie kuivalla ja maisematkin oikein komeita. Ehdottomasti käymisen arvoinen.
Nockalmin jälkeen siirtymä kohti Grossglockneria. Timanttisen hieno mutkatiesiirtymä motarille ja vignetetkin ostettiin. Hinta oli kohtuullinen 5,40 per pyörä. "Siellä on kurja keli" sano harrikkaukko Grossglocknerista ja niinhän siellä oli. Mutta ei kaikkialla.
Hieman ennen nousua maisema näytti sen verran synkältä, että harkitsimme jo sadepukujen pukemista. Ei laitettu ennenkuin alkoi sataa. Ei tietenkään, koska ei se sade välttämättä osu kohdalle. No nyt osui. Nousu Kaiser Franz Josef Höhelle eli jäätikköä ihmettelemään oli tietöiden ja rankan kaatosateen myötä tavallaan moottoripyöräelämys. Tällä kertaa katselimme jäätikköä parkkihallin ikkunasta.
Sumukin nousi ja usko oli kova, että ei tämä sää nyt tästä huonontua voi. Eikä muuten voinutkaan vaan laskukiidon alettua jo ensimmäisen tunnelin kohdalla alkoi aurinko tuikkia. Auringon paisteessa ja tien kuivuessa nousimme ihanaa mutkatietä kohti Edelweißspitzeä. Olihan hyvää ajelua. Tähän liittyy sellainen hassu juttu, että jotenkin onnistuin tuon Edelweißspitzen Biker's pointin viime vuonna missaamaan, kun ajattelin, että ei sinne mukulakivelle saa ajaa. Ei se aina lähde. Tiedän, hitto miten dorka jätkä. Onneksi tuli mentyä uudestaan ja sekin nähtyä. Kelikin oli Spitzellä kirkas ja aurinkoinen. Maisemat olivat ehdottomasti reissun parhaimpia.
Alaspäin olikin jo lähes kuivaa ja reippaasti mentiinkin. Vaikka GG maksaa 26 € per pyörä, on se mielestäni kevyesti sen arvoinen. Ainakin kerran tai kaksi.
Aikaa meni huipulla sen verran reilusti, että tuskin olisimme ehtineet edes puristamalla Kehlsteinhausiin ennen kello neljää. Kauas ei jääty, mutta päätettiin ottaa rennosti lomaillen eli tauko kahvin ja leipien merkeissä Itävallassa. Bensaa piti saada vielä ennen Saksaa ja vaikka kylissä bensa olisikin halpaa, niin meidän seurue päätti ostaa motarin varresta varmaan maan kalleinta. Mutta oli sentään 102-oktaanista Super premium plussaa.
Saksan puolella kevyessä sateessa suhailtiin vielä Rossfeld panoramastrasse, joka maksoi 4,50 per pyörä ja oli oikein hieno, vaikkakin lyhyt.
Siitä sitten Berchtesgadeniin majoituksesta vääntämään ja bookingin hinta todellakin oli alempi kuin paikan päällä. Bookattiin sitten Bookingista sama hotelli kerran respa näin kehotti. Aikaisin oltiin perillä ja onneksi hotellissa oli ravintola, sillä loppuillan sateli vettä. Samassa hotellissa asusteli myös suomalainen road trip -porukka, jonka kanssa oli oikein mukava tarinoida. Pyörät valitettavasti jäivät julkiseen parkkiin, mutta nyt ei oikein ollut vaihtoehtoja. Eivätköhän ne siinä kestä.
Huomenna sitten aamulla Kehlsteinhaus heti kun ehditään ja siitä sitten Brnoon Wsbk-kisoihin. Ehkäpä matkalla vielä Postalm panoramastrasse.
Hyvä päivä. Tosi hyvä. Melkein nelisensataa kilsaa tultiin ja yhtään ei tänään painanut mihinkään. Viikon verran vielä jatketaan, mutta Alpit alkavat olla tämän reissun suhteen nähty. Kulttuuri- ja urheiluosio alkakoon.
Öitä!
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti